Eläimet silmissä

Koskaan aiemmin en oo huomannu että olisi tapahtunut tällaista: molempien silmien alaluomissa on elohiiri yhtä ja eri aikaa. Lievän rasittavaa kun se alkoi jo aamulla, flirtti on paikoitellen jopa Vesa Keskinen-luokkaa, loppuisi jo! Voi olla että tän siitä saa kun pelaa liikaa miinaharavaa (uusi addiktio). Välillä havahtuu ettei oo räpyttäny silmiä pitkään aikaan ja sitten sattuu auts kun laittaa ne kiinni. Saattaapa olla että pienet verenpurkaumat silmissä johtuu myös tästä. Hmm. Pitänee vähentää tuota peliä.

Kymmeneksi olen menossa Kölnin Mediaparkin pihalle, siellä on Cirqo da Madrugadan esitys "Tombés du ciel". On osa SommerKöln- tapahtumaa ja on ilmainen. Tässä nyt jonkunlaista korviketta menetetylle Cirque Eloize:n showlle joka jäi näkemättä. Katsoin tätä Tombésia Youtubessa, aika metka systeemi että yleisö on sellasen jättiläiskehikon alla ja sitten ne taiteilee yleisön yläpuolella. Toivottavasti ei ala sataa, on aika harmaa sää.

Ja taas yksi suuri hintaero Suomeen verrattuna kun ostin "selviytymiskukat" tänään: 20 kpl ruusuja oli vain 4€!!! Käsittämätöntä. Kukat muutenkin on halvempia, selkeästi. Parvekekukatkin maksoi yhteensä 17€, sisältäen myös mullat. Ja niitä sentään oli 7 erilaista kukkaa ja 3 murattia. Kannatti.

Nyt on vähän kummallinen olo kun tajuaa ettei enää ole tunteja jäljellä. Ettei enää tarvii stressata. Vähään aikaan. Ainakaan niin paljoa mitä välillä tuli angstattua näitä soittareita. Sydänkohtausriski pienenee, huomattavasti.

Ohi.

Se on loppu nyt. Ja loppuipa muuten aika rääkillä. Pitää mennä kauppaan ostamaan perjantaipullo, ihan vaan päättäjäisjuomaksi. Ei tästä selviä selvin päin.

Kotelo pysyy kiinni. Ainakin tänään. Huomisesta ei tietoa.

Johannisstraßen kierrätyspiste

Mööpelit ulkona, vihdoin. Kädet on aika soossina, tuli tehtyä monen viikon hauistreeni alas ja ulos kantaessa. Täytyy kohta käydä katsomassa kuinka moni tavara on jo kadonnut, matto taisi hävitä parissa minuutissa, ainakaan sitä ei enää näkynyt seuraavan kuorman viennin aikana. Näin se saksalainen kierrätysjärjestelmä siis toimii! Joku oli ohi kulkiessaan kysynyt nojatuolistakin, saa nähdä lähteekö sekin liitämään ennen aamua. Mutta hyvä vaan jos lähtee, tarpeeseensa vievät. Näin kuulemma monet toimii, näistä jäteautoa odottavista kasoista ei periaatteessa saisi viedä mitään mutta käytännössä useat sitä tekevät, tavarakasat kun seisoo pihalla yön yli (joillain pidempäänkin) niin kuka niitä nyt jaksaisi valvoa. Ja parempi uusiokäyttöön kuin kaatikselle. *Huomaa vihreä sädekehä*

There is still hope

No just, Cirque Eloize:n Rain oli peruttu, kaikki 13 näytöstä. Höh. Olisi olut (ups, siitä puhe mistä puute...) siis ollut hauska nähdä jotain tollasta. Kun ei sitä Cirque du Soleiliakaan oo koskaan nähnyt. Tai ei tää nyt ihan samanlainen olisi ollut. Mut kuitenkin. Sai sentään rahat takaisin, hurjat 13,30€. Nekin meinasi heti mennä kun piti sitten korvikkeeksi käydä vähän alennusmyyntiä katsomassa. Onneksi kello oli jo juuri yli kahdeksan, eli kaupat kaikki menossa kiinni. Säästyi taas. Hyvä minä.

Enää yksi tunti jäljellä, perjantaina mennään säestäjän kanssa soittamaan. Tänään tunnilla Herra IH kysyi että "Joko olet ärsyyntynyt minuun?" Ja ennen kuin ehdin vastata mitään niin: "Tai siis enemmän kuin minä olen ärsyyntynyt sinuun?" Just. Diplomaattinen vastaukseni kuului: "Ärsytän vain itse itseäni..." Ainakin se jaksaa loppuun asti ahdistaa ja ruoskia tunnilla, respektiä siitä. Ei ainakaan luovuttanut mun suhteen. Not a hopeless case after all.

Huomenna on kaatopaikkatavaroiden roudaus kadulle ja perjantaina aamulla sperrmüll käy ne noutamassa. Tulee taas lisää tilaa asuntoon kun sänky (joka on nyt seissyt yli viikon seinää vasten) lähtee pois. Ja nojatuoli, jossa en edes oikeastaan istunut. Se toimitti lähinnä vaatetelineen virkaa. Ja hyvin hoitikin, ei aina jaksa taipua sinne laatikostolle asti, sehän olis ollut vähän niinkuin liikuntaa. Ei voi hyväksyä.

Nyt Jeevesin ja Woosterin pariin. "What ho, by George, you are right, Jeeves!!!"

Jane Austen- sankaritar

Testaa itsesi täällä.

Uusia tuttavuuksia

No kyllä kannatti mennä juhannukseksi Brysseliin, tuli kaiken muun kivan ohjelman lisäksi bongattua tämä mies:

Kyllä, se on Sarkozy. Ja nuo kaikki selät: turvamiehiä.

Pieni mies, suuri virka.

Perjantai-illalla tapahtui tämä kohtaaminen Brysselin Sablonissa (Brysselin "Pariisi"), alueella joka on ilmeisesti ranskalaisten suosimaa seutua. EU-huippukokous käynnissä ja Ranskan päämies lintsaa, todistettavasti. Moni tavis pääsi kättelemään ja vaihtamaan pari sanaa, mekin oltiin sillä etäisyydellä (muttei haluttu kätellä) että nähtiin kuinka pieni mies se pressa on, yhtä pitkä kuin Napoleon: 165cm. Siinä on varmaan etunsa; pääsee mm. turvamiesten selkien taakse täysin piiloon (tosin Sarko ei sellaista taida haluta). Kahteen otteeseen seurue pyyhälsi ravintolan vierestä, jälkimmäisellä sattui ohi ajamaan maasturi (tai siis ajoi niitä autoja koko ajan siitä) jonka ikkuna avattiin ja etupenkiltä rouvashenkilö huutaa "Salut Sarko!" (heh). Muutenkin porukka osoitti suosiotaan ja moni kaivoi kamerat ja kännykät (mekin, tietysti!) esiin jotta sai ikuistettua tilanteen. Onhan se kuitenkin aika tunnettu mies, ainakin Euroopassa. Yleensä ottaen koko tilanne oli hiukan hämmentävä. Suomessa kun se ei tunnu "miltään" jos joku poliitikko tai julkimo kävelee kadulla vastaan, se on niin pieni paikka muutenkin. Mutta kun näkee jonkun ulkomaan elävän joka pyörii Suomenkin uutisissa harva se päivä niin onhan se erikoista, pakko myöntää.

Tuli tutustuttua myös belgialaisiin katujuhliin Watermael-Boitsfortissa, musiikki soi ja ihmiset tanssi kadulla pitkälle yöhön. Onneksi ei satanut, tosin en tiedä olisiko se vauhtia hidastanut... Vehnäolutta tuli taas juotua, nam. Ja herkkuja syötyä. Ja NIIN mukavasta seurasta taas nautittua, seuraavaa kertaa ei vielä olekaan tiedossa, enää ei kuitenkaan Kölnistä käsin tule mentyä kun koko aikaa täällä on enää jäljellä 25 päivää. On jo juhannuksen jälkeinen aika, tulipa se nopeasti.

Mölkky in my mind

Hetkellinen Suomi-ikävä iski kun lukee netistä uutisia juhannusliikenteen sujuvuudesta, grillausresepteistä ynnä muista aiheeseen liittyvästä. Koskaan en ole juhannusta muualla kuin pöndellä viettänyt. Tosin paikka ei aina ole ollut sama (Ahtola) mutta järven rantaan on joka kesä mennyt mökkeilemään. Täällä ei pahemmin mölkytä, grillailla tai saunomisen jälkeen istuta laiturilla kun on valoisaa vielä puolilta öin. Saatika sitten saunota. Hyttysiä täällä tosin on. Jotain edes! Suomeen on luvattu hyvää säätäkin, toisin kuin tänne. Mutta ihan kiva että täälläkin on välillä vähän viileämpää ja ilmakin puhdistunee jonkun verran kun sataa joskus.

Mölkkyäjät huomio, muistakaa palikoiden oikea järjestys:

(Kiitos kuvasta Mikko)

Äidin tyylinäyte viime kesältä

Hyvää juhannusta Suomeen, pitäkää lippu salossa ja auton avaimet kaukana järvestä. Ellei sitten omista avaimenperää joka kelluu.

Strauss rules ok

Vau. Rosenkavalier oli mahtava. Vaikkei sattunutkaan Isokoski tai Groop laulamaan tänään. Silti, hurjan hyvä 4 ja 1/2 tuntia Straussia. Väki väheni yleisössä molemmilla pausseilla, pääsin mäkin oikomaan jalkojani rivin reunapaikalle. Oopperatalo on käsittääkseni rakennettu 50-luvulla, johtuneeko siitä mutta yleisön penkkirivien välit ei ole runsaat, pelkäsi tönivänsä naapureita koivillaan. Ei ne onneksi pahemmin ärähdellyt, ainakaan mulle. Viereisen penkin setä murisi kun ovista päästettiin vielä tunti 1. näytöksen alun jälkeen porukkaa sisään tipoittain. "...kann nicht sein..." hammasta purren. Hih.

Saksan kieli on muuten tosi huono kuiskauskieli; ässät ja suhut kuuluu läpi vaikka olisi VAIN joku Straussin ooppera taustalla soimassa, missä Die Feldmarschallin Fürstin Werdenberg parhaillaan sydänsuruisena lavalla luovuttaa rakastajaansa nuoremmalle naiselle. Oi sitä tuskan määrää. No, mutta jos häiritsee liikaa tuommoiset niin ei pitäisi käydä live-esityksiä katsomassa (täytyy aina muistuttaa itseään), ei niissä ikinä oo täysin hiljaista ja "ongelmatonta".

Kaikenlaista muuten sattuu ja tapahtuu konserteissa täällä, väki ramppaa ees taas ja mikä hassuinta: jos joku yskii/niistää/puhuu, niin usein saa osakseen sellaisen kollektiivisen päiden kääntymisen ja paheksuvat ilmeet, joskus jopa shhhhh:it. Suomessa porukka vaan itekseen hiljaa mielessään kauhistelee - joskus katsoo pahalla silmällä - mutta harvemmin mitään tekee asialle. Ei uskalleta. Toukokuussa mä uskalsin, Hebon konsertissa 2 tätiä kehtasivat puhua kesken soiton, oli pakko käydä sanomassa neljännen kappaleen jälkeen että "anteeksi, mutta teidän keskustelunne kuuluu täällä parvella muillekin..." "Ai, ei me kyllä kovaa puhuttu..." Daah. Ihanko tosi.

Kuusioavain viuhumaan

Naapuri(t) on ilmeisesti päättäneet käyttää suuret määrät sähköä vain öisin: viimeisen kolmen yön aikana on klo 00:00-03:00 välillä pyörinyt pesukone (2 kertaa) ja imuroitu. Mahtavaa. Ei siitä suurempaa harmia mulle koidu, onhan se vaan erikoista havahtua 01:05 kun joku imuroi eteisensä ja samalla myös rappukäytävän puolella ovea olevan maton... Toisaalta, jos olisin nukkunut kun joku hoitaa kotiaan niin en varmastikaan olisi edes herännyt, kiitos hyvien unenlahjojen.

Ei ole muuten ollut tässä talossa pahemmin bileitäkään. Tai sitten en vaan oo kuullut mitään (oon nukkunut tyytyväisenä...). Muutenkaan ääniä ei paljoa kuulu, joku onneton sopraano yrittää kovasti välillä laulaa muttei oikein onnistu siinä. Sen takia se varmaan harjotteleekin niin paljon.

Huomenaamulla tulee seuraavan vuokralaisen sänky tänne, pitää säätää tuo nykyinen jotenkin vaikka pystyasentoon jotta mahtuvat molemmat. Jäteauto on tulossa nimittäin vasta 29.6. aamulla noutamaan tavaraa, sängyn ja lipaston ja kellarissa olevan varaston sisällön. Kaikkea epämääräistä huonekalua ja niiden osia joille mulla ei ollut mitään käyttöä. Eikä seuraavallakaan ole. Täytyy vaan purkaa ne kaikki ensin osiksi jotta mahtuvat sen 3 kuutiometrin rajoihin mitä jäteauto suostuu viemään per talous.

Ja pyykkiäkin pitää pestä. *huoh* Kodinhengettäryys ei innosta. Tänään ainakaan.

Keksi joka rokkaa

Koskahan tulee markkinoille Lordi-keksit?

Kulttuurin suurkuluttaja (ainakin melkein)

Vuokraisäntä teki äsken yllärikäynnin, tuli sopimaan asunnon tarkastuspäivää ja avaimen luovutusta. Verrattuna siihen miten puhuin sen kanssa vuosi sitten elokuussa vuokrasopimusta tehdessä niin mähän pärjäsin ihan tolkuttoman hyvin saksaksi!! Jeejee, näkyy se vuoden yrittäminen jossain.

Aamupäivällä kun kävin koululla kääntymässä niin ajattelin että voisin mennä Mittagspausen ajaksi rantaan lukemaan ja vähän aurinkoa ottamaan, oli nimittäin todella lämmin ja aurinkoinen sää. Heti kun kello läheni yhtä muuttui taivas harmaaksi ja äsken rupesi tolkuttomasti satamaan. Se siitä arskasta. Mietinkin että taitaa rusketusrajat jäädä tältä kesältä väliin jos ei kohta ala niitä hankkia. Biksut tosin on Suomessa. Joutuu sitten ehkä ostamaan uudet. Voi harmi, shoppailua. Se on niin kovin vastenmielistä touhua.

Eilen tuli pistettyä paljon rahaa menemään, sijoitin kulttuuriin: 1 oopperalippu Der Rosenkavalieriin, 1 lippu Cirque Eloizen Rain- näytökseen ja 1 lippu STOMPiin Philharmoniessa. Sointeen Ulla Tapiolasta suositteli menemään Kölnin Oopperaan katsomaan Straussia, nyt sen teen. Opiskelijana saa vielä suht edulliset liput etukäteenkin ostettuna, Suomessa taitaa olla että akatemialaiset saa isosti alennusta mutta vain saman päivän näytöksiin. Ja STOMPia on pitänyt mennä Suomessa jo monesti katsomaan mutta koskaan ei ole saanut aikaiseksi, on muka ollut niin kalliit liput. Ja on se tainnut myydä aina melko pian loppuunkin, nyt niillä on täällä 16 esitystä, pääsen vihdoin sen näkemään.

Genesis jäi nyt harmillisesti väliin, Helsingissä oli niiden kiertueen aloituskeikka maanantaina, Düsseldorfissa olisi juhannuksen jälkeen 2 keikkaa mutta ne myytiin heti loppuun. Ja itse asiassa ne oli hirveen paljon kalliimpiakin lippuja kuin Hesan keikalle, olisi ehkä tullut jopa halvemmaksi lähteä sinne kuin Düsseen. No, mutta se meni nyt ohi se tilaisuus. Ehkä ne vielä jatkaa keikkailua kun huomaavat että väki tahtoo ne nähdä vielä 15 vuoden tauonkin jälkeen. Missasin sen Phil Collinsin keikankin pari vuotta sitten, olin ostanut liput ja innolla menossa kunnes selvisi työlistat ja jouduin luopumaan lipuista töiden takia. Ehkä Genesis/Collins vielä tulee Suomeen joku päivä. Tai mikä parasta: Genesis Peter Gabrielin kanssa. Tai sitten mä teen ekskursion jonnekin muualle niiden perässä. Katsotaan.

My celebrity look-alikes

Hauskaa viihdettä keskellä yötä kun ei saa unta... Harmillisesti jostain syystä juuri Lauren Graham on silvottu tämän sivuston toimesta puoliksi pois kuvasta. Höh. Ainoa naispuolinen henkilö näistä joihin on edes halua samaistua. Kukapa ei haluaisi olla niinkuin Gilmore Girlsien Lorelai... (tiedän, tiedän, se on vaan roolihahmo, mut silti! Musta se on niin symppiksen olonen, tai ainakin oli sen kerran kun näin Grahamin Late Night with Conan O'Brienin vieraana...)

"Nur sauber und laut spielen"

Harvinaista herkkua - tunnilla kehumista - sai tänään. Vau. Tällä elää taas monta kuukautta. Enää 3 soittotuntia jäljellä, vaihtovuosi loppuu Schubertin Arpeggione- sonaattiin. Ihan tyylikäs päätös. Toinen vaihtoehto olisi ollut Hindemithin Schwanendreher- konsertto mistä Herra IH totesi että "Kunhan osaa soittaa puhtaasti ja kovaa niin se on siinä!"

On tullut soitettua paljon uudempaa musiikkia. Tai siis paljon ylipäänsä kappaleita, Suomessa kun helposti vierähti kolmekin kuukautta yhden kappaleen kanssa, täällä se tulee hoidetuksi kahdessa viikossa. Tehokasta. Toisaalta täällä kun ei ole töitä häiritsemässä opiskelua niin on aikaakin kunnolla tehdä.

Hetkellinen diplomi-angstikin on taas käynyt mielessä. Ohjelma alkaa hahmottua ja "taustaohjelmisto" suurin piirtein kasassa. Syksyllä selvinnee aionko suoriutua siitä jo ensi keväänä vai valahtaako se sinne syksyyn 2008. Jos näin, niin pitää tehdä vähän ylimääräistä hommaa kun pitää siirtyä vanhasta tutkintojärjestelmästä uuteen (takaraja vanhan mukaan valmistumiselle on 31.8.2008, tietysti...). Käytännössä tarkoittaa neljän sivun ainetta aiheesta jonka pitää liittyä musiikkiin (saa itse valita) ja keväällä 2008 kandin papereiden ulosottoa. Juu. Ja se kirjallinen työ. Voi voi. Vielä jonain päivänä, mä lupaan sen...

Ostoskelin tänään junalippuja, Brysseliin ja Pariisiin. Ja tutkiskelin New Yorkin matkaoppaita, mikä niistä olisi paras. Perinteisesti Lonely Planet on hyvä, siinä on kaikkea kivaa muutakin kuin perusturistijuttuja. Ja jostain on jäänyt päähän ne Rough Guide- oppaat, mut en kuollaksenikaan muista, jäikö ne päähän hyvyytensä vai huonoutensa ansiosta. Aika olennainen tieto puuttuu.

Ai, uusi professori on valittu: Antoine Tamestit, nuori ranskalainen huippualtisti. Ollut myös mm. Kuhmossa soittamassa ja opettamassa. Satuin olemaan hänen koe-oppilaana silloin valinnoissa, mulle jäi todella hyvä kuva opetuksesta. Eli vaikka IH on ihan omaa luokkaansa opettajana (this really is the end of an era), ei nytkään aivan hunningolle joudu altistien kasvatus täällä... IH jatkaa opetusta Soulissa ja varmasti myös mestarikursseilla, eli vielä ehtii monet altistit hikoilemaan ja pähkäilemään uran vaihtoa...

Vielä hengissä

Loman pidennys

Äsken soittotunnilla kävi ilmi ettei heinäkuussa olekaan soittotunteja, toisin kuin 2 viikkoa sitten asiaa varmistellessa sanottiin. No, ei se sinänsä haittaa, ohjelmaa ja tekemistä on kyllä tälle loman varaslähdölle. Täytyy nyt siis olla tosi tehokas seuraavat 3 viikkoa, kunnon loppukiri.

Lämmin on, en näköjään oo kuumaan ilmastoon suunniteltu. Tämä +30 tuntuu jo aika epämiellyttävältä kun täytyy harjoitella ja ilma seisoo. Kyllähän se olisi ihan mukava lämpö jos ei tarvitsisi tehdä mitään kovinkaan aktiivista niin kuin soittaa. Suihku on tehokäytössä. Voi kun pääsisi Lohjanjärveen uimaan. Vaikka sekin kuulemma jo +20-asteista, ei enää paljoa virkistä jos vielä lämpiää siitä.

Kohta taitaa ukkostaa, on sen verran ahdistava ilma.

Muusikkosukua - 100 vuotta sitten

Louhi Band 1900-luvun alussa
(Kukahan näistä on isoisosetä?)

Marjatta tätä asiaa tutki jokunen vuosi sitten ja nyt surffatessani törmäsin varmaankin samoihin sivuihin kuin hän aikoinaan. Ja tämä itse asia kertoo isoisosedästä, suvun ainoasta muusikosta:

1800-luvun lopun pohjalaisiin Amerikkaan muuttajiin kuului myös isän puolelta isoisän isä ja setä, joista isoisän isä tuli takaisin Suomeen (mun ja muiden sukulaisten onneksi... mitä jos se oliskin jäänyt sille tielle ja meitä ei olisi ikinä syntynytkään?) ja isoisän setä, Axel Ruuti asettui Monesseniin, Pennsylvaniaan. Axel, joka soitti trumpettia, oli mukana perustamassa puhallinorkesteri Louhi Bandia (jossa toimi myös kapellimestarina) helmikuussa 1900, 2 vuotta koko kaupungin perustamisen jälkeen. Louhi Band muodostui suomalaisista maahanmuuttajista ja heidän jälkeläisistään (ensimmäiset ulkomaalaiset hyväksyttiin/liittyivät vasta 1940-luvulla kun suomalaisväestö alkoi hajaantua pois Monessenistä) ja toimi vielä (tosin heikentyneesti) maailmansotiin asti. Lisää tietoa löytyy täältä mistä kuvakin on poimittu. Löytyi myös toinen sivu, täältä. Ja legendan mukaan he voittivat kaikki kilpailut mihin osallistuivat... Asennetta.

Isoisoisä oli siis myös nimeltään Ruuti mutta meni Ristiluoman talon tyttären kanssa naimisiin ja muutti suvun taloon Laihialla, vaihtoi myös nimensä. Mutta eikös olisi hauskaa jos olisikin pitänyt sen, olisi aika jyty nimi!!!

Hyviä kesäsäitä Suomeen ja tänne Keski-Eurooppaan toivoo Riitta-Liisa Ruuti

Peukalo keskellä kukkamultaa

Elämäni ensimmäiset parvekekukat on nyt istutettu laatikoihin. Ei tarvinnut hommata kuin kukat ja multaa, laatikot olivat ties kuinka kauan parvekkeella lojuneet, piti vain heittää kuivuneet multa/kasvipaakut pois ja laittaa uutta kehiin. Ja tässä kuvia, jotta äitikin uskoisi.

Laventelia ja keisarineilikkaa

Krysanteemi

Krysanteemia ja murattia

Oli oikeastaan ihan hauskaa asentaa niitä, eikä enää näy pelkkä betonipiha kun katsoo ikkunasta ulos. Muutos on positiiviseen päin. Huomasin, että olen ainoa tällä sisäpihalla joka suuntaa kukkalaatikkonsa parvekkeen sisäpuolelle. Hmm. Erilainen nuori. Mutta musta on kivempi katsoa niitä kokonaisina eikä kaiteen kalterien (jotka on aika epäviehättävät) läpi.

Löytyi vanhoja sähköposteja siivotessa ja penkoessa aivan mahtava juttu:

"Tell me, mr. Anderson, what good is a phone call if you're unable to speak..."
Isäni, Matrixin Agent Smith

Jotta näin, terveisiä Lohjansaareen.