Kesä mielessä

Kesä tulee. Tai ei ihan vielä, mutta kalenterin kesäkuukausia on jo muutamaan otteeseen selattu. Varmistuneita keikkoja ei ole vielä muita kuin Sysmä, lisää tullee kunhan ohjelmistot ja väki saadaan koottua.

Kesä tulee toisellakin tavalla: Kanarialle lähtöön on enää 9 ja puoli yötä. Ei sillä että laskisin. Mutta onpahan vaan. Lämpötilat näyttää olevan siellä ihan mukavat, parinkympin tienoilla. Aurinkoa ainakin on enemmän kuin täällä (jes).

Kollegat ovat pelotelleet tulevasta ja väistämättömästä lauttamatkasta Gran Canarian ja Teneriffan välillä. Ja se pitää kokea kahteen kertaan. Auts. Kannattaa siis miettiä kahteen kertaan ennen kuin juo itsensä huonovointiseksi edellisinä päivinä...

Kirjallinen työkin alkaa edistyä, toinen tapaaminen ohjaavan opettajan kanssa on maanantaina, silloin katsellaan olenko ihan ymmärtänyt mitä piti nyt puolentoista viikon aikana tehdä ja jos olen, niin siitä sitten samaan tyyliin väännän ja muokkaan ne muut 10 sivua uuteen uskoon. Eiköhän siitä ihan hyvä kakku tule. Saadaan mustakin maisteri tänä keväänä. Niin siis mikäli mun diplomisuoritus hyväksytään... No stress, enhän mä koskaan hermoile...

O-ou. (Ytimekkäät Otsikot, osa 2)

Hirveetä säätöä. Kirjoittamisstressiä ja harjoitteluangstia. Selvisi myös se, että kirjallisen työn tarkastamiseen pitää varata 2 kk aikaa. Jota mulla ei ole koska diplomioikeuksia pitää anoa viimeistään kuukautta ennen diplomia (eli mun kohdalla 10.2.) ja silloin pitää kaikkien muiden opintojen olla jo valmiina ja hyväksyttyjä. Jotta sillasta. Onneksi tästäkin onnistuin itseni pelastamaan: Sain osastonjohtajalta armonaikaa, koska "Ethän sinä nyt tämän jälkeen aio jättää opintojasi kesken..?" Joo en. Sitä työtäkin kun on jo se kymmenisen sivua valmiina, nyt en todellakaan aio luovuttaa! (huomatkaa tämä kiukku ja tarmo joka tekstistä uhkuu)

RSO:n Kanarian reissukin lähestyy, lähtö on 10.2. ja yök mihin aikaan: klo 4:30 pitää olla kentällä. Pitänee siis valvoa (lue: juhlia, toim. huom.) aamuun asti niin ainakin on hereillä silloin kun pitää lähteä. Mut haasteena tässä on että pitäisi lähteä omasta kodista eikä miltään jatkoilta... hmm... Pitää hioa vielä tätä suunnitelmaa. Mutta matkasta tekee mukavan (harjoittelun lisäksi, heh) se, että reissuun lähtee avustajina mukavaa porukkaa, aivan mahtavaa! Ei sillä että vakkarit olisi huonoa seuraa, on vaan mukavaa kun hyvä jengi kasvaa.

Hups

Mihin hävisi loma? Se aika, mikä piti käyttää järkevästi ja hyödyllisesti, harjoittelemiseen ja kirjallisen työn tekemiseen? Kysynpä vaan, itse en tiedä. Tai oikeastaan tiedän, en vaan tehnyt asialle mitään. Aina oli mukavempaa ja kivempaa tekemistä tiedossa. Ja nyt se kostautuu kun pitäisi saada valmista ja diplomi kahden kuukauden päästä ja kirjallinen pitäisi olla tarkistettuna jo kuukauden päästä ja ja ja AAAARGH!!!!

Setä Hindemith, työni keskipiste

Ja justiinsa juu. Eipä se harjoittelu maistu juuri ollenkaan. Turhauttavaa. Mulla on varmaan asenneongelma. Ei kiinnosta, periaatteessa. Toisaalta taas haluan tehdä kaiken parhaalla mahdollisella tavalla ja kunnialla mutta kun on peruslaiska niin ei huvita. Höh.

Ja lumikin päätti sitten sulaa pois. Tai mitä toi nyt on, loskaa. Kumpparit esiin.

Että hyvää tammikuuta vaan.