New York, New York

Kaksi biisiä tulee aina mieleen Nykistä: Ensinnäkin tietysti se Frank Sinatran (öö... olihan se Sinatran vetämä?... kyllä nyt hävettää etten ees tiedä) kibale. Mut toisekseen jostain musikaalista numero, jossa merimiehet saapuu laivalla NY:n satamaan ja 3 niistä puhkeaa laulamaan (tietysti, kuka merimies ei sitä tekisi??) heti laiturilla New York, New Yooooooork!!!!

Lähtö huomenna, takaisin 2.5. Ohjelma jonkun verran auki mutta eipä haittaa tippaakaan.

Taistelu kuumetta (ja lautakuntaa) vastaan voitettu, erinomaisin arvosanoin.

Mitäs muuta vielä?

Hauskaa Vappua!

Maanantai-illan kuumetta

Ei voi olla totta. Iltapäivällä tuli hillittömät vilun väreet, menin sänkyyn reiluksi tunniksi, kun heräsin: kuumetta 39,1 pahimmillaan. Nyt on jo hiukan laskenut, kiitos Matildan joka toi arsenaalin lääkkeitä. Todella toivon, ettei tämä jatku huomiseen näin pahana, en mitenkään haluaisi perua diplomia tässä vaiheessa. Se olisi ihan arsesta.

Ehkä kyseessä on se, että kerrankin on valmistautunut kunnolla johonkin pahaan paikkaan ja nyt on huomannut ettei oikeastaan ole mitään hätää, se menee ihan hyvin. Normaalistihan stressin purku ja sairastuminen olisi alkanut vasta ylihuomenna, tällä kertaa kuitenkin jo 2 päivää liian aikaisin. Harmittaa.

No, lavalle vaikka pää kainalossa...

3 nights and counting

Laatikollinen kuohuvaa on nyt hankittu tutkintosalin ovella tarjottavaksi. Pitää saada heti rauhoittava lasillinen ennen lautakunnan rankkaa palautetta... Ja yleisön viihdykettä siksi aikaa kun istun siellä tuomittavana.

Olis jo!!!!

5 yötä diplomiin on, laskin aivan itse.

Takana päin on viimeinen soittotunti Akatemialla. Ei edes tuntunut yhtään kummalliselta. Viimeistä kertaa R-talon 309:ssä hikoilemassa, opiskelijana ainakin.

Tutkintoon on enää 5 yötä. Jännitystä ei enää oikeastaan ole, enemmänkin väsymystä ja tunnetta siitä, että voisi jo mennä tekemään sen diplomin jotta saisi sen pois alta. Harvemmin kyllä on näinkin luottavaisin mielin ollut omasta soitostaan ennen mitään isoa esiintymistä. Tai siis tottakai jännittää, mutta se muutaman vuoden sykkeennosto joka kerta kun ajatteleekin kaukana häämöttävää diplomia alkoi jo olla liian pitkäkestoista...

Viikon päästä saa jo hengittää, New Yorkin ilmaa! Lähtö on tasan viikon päästä torstaina: tutkinto tiistaina - siihen perään yksi toipumispäivä (todennäköisesti krapulasta- ) ja sitten matkaan. Voi tosin olla, että olen niin väsynyt koko reissun ajan etten pysy Mintun perässä kaikissa suunnitelmissa ja nukun äärettömän paljon. Jos vaikka monen vuoden stressaaminen ja jännittäminen vihdoinkin laukeaisi lopullisesti. I wish.

Tekemättä on enää teosesittely käsiohjelmaan, muuten homma hoidossa. Ai, ja pitäähän sinne sitten hommata skumpat millä kilistellä heti salista päästyä. Täytyypä hoitaa sekin kuntoon.

Päässä pyörii myös ihan tyhmiä käytännön kysymyksiä nyt kun pikku hiljaa valmistuu, esim:

Mitä tapahtuu koulun sähköpostiosoitteelle?
Mitä pitää tehdä että saa ne paperit?
Kehtaako lakua ja soitinkaappia pitää niin kauan kunnes niitä tullaan karhuamaan?

Ja miksei mun kirjallisen työn arvosana ole vieläkään tullut? Tai no, jätin sen kyllä vasta reilu kuukausi sitten, siihen piti varata 2 kk aikaa tarkistukseen. Muutama viikko enää korkeintaan.

Ei se siitä.

La donna è mobile

Voi Ilkka-parkaa.

Burn, baby, burn!

Jauts. Kokkaaminen on vaarallista. Laitoin vahingossa väärän levyn päälle ja nojasin sitten siihen "kylmään" levyyn. Tosi fiksu veto, oikea älyn jättiläinen liikenteessä. No, onneksi kämmen on jo melkeinpä parantunut, pientä kireyttä vielä on näin viikko tapaturman jälkeen.

No eihän se tietenkään niiiin pahalta kuvassa näytä...

Onneksi jääkaapissa oli muutama tölkki olutta ja siideriä, sain pidettyä kylmää koko illan ajan, menin jopa yhden tölkin kanssa nukkumaan (ei, en juonut yhtäkään niistä, vaikka mieli tekikin), yön aikana kipu olikin onneksi melkein kokonaan hävinnyt. Pari päivää joutui (sai) olla soittamatta, ei pystynyt taivuttamaan sormia kun juuri noista nivelien kohdista paloi aika pahasti myös.

Rakkoja tekee mieli repiä. Aargh. Siitä saa kivat kiksit, vähän niinkuin auringossa palamisen jälkeen iho kuoriutuu ja nahasta lähtee suuria kelmusuikaleita... aah...

Enää 12 päivää konserttoon. Sitten koittaa vapaus. Ainakin lähtö Akatemialta, jos ei muuta.

Tyylikäs pingviini

Laatulehti-Eevassa (kyllä, sekin tulee, kiitos äidin puhelinmyyntiin sortumisen) on huvittava Mielikuvia-palstan juttu Simo Frangénista:

Jos olisin...

...eläin
Olisin pingviini. Se pukeutuu aina tyylikkäästi frakkiin.

...kasvi
Humala (Humulus lupulus). Olen humalan suuri fani.

...rakennus
Porin jäähalli. Voisin seurata Porin Ässien kotiottelut ilmaiseksi.

...kulkuväline
Pendolino. Kukaan ei enää ihmettelisi, jos myöhästyisin jostakin tapaamisesta.

...sarjakuvasankari
Olisin Kit Carson. Olen aina halunnut olla Tex Wilderin kaveri.

...historian henkilö
En kukaan. Jos olisin historian henkilö, olisin jo kuollut.

...taideteos
Monty Python: Hassun kävelyn ministeriö. Se on täydellinen tv-sketsi.

...ruoka
Olisin kuuma linssikeitto. Olen tuollainen linsseillä varustettu notkea höyryäjä.

...numero
Kuusi. Olisihan se mukavaa, että jouluna minut koristeltaisiin ja ihmiset tanssisivat riemuissaan ympärilläni.

...nainen
Sulkapalloilija Anu Nieminen. Olisi hienoa saada lyöntitekniikkani hänen tasolleen. Bonuksena saisin jutella Jarkko Niemisen kanssa tenniksestä vaikka joka päivä.

...lelu
Ilmapallo. Joskus sitä kuvittelee olevansa vapaa ja muiden yläpuolella, mutta on kuitenkin tiukasti narussa kiinni oleva pelkkä kupla.

...matkakohde
Nauru-saaret. Elämän tarkoitushan on hyvä meininki.

...tekniikan ihme
Kuumemittari. Voisin päästä kauniiden naisten kainaloon.

...valtio
Kiina. Haluaisin perustaa sinne riisinhallintajoukot.

...alkuaine
Berkelium. Tuossa nimessä on suomalaista jämeryyttä.

...paikkakunta
Jos olisin paikkakunta, olisin Simo, koska jostakin syystä pidän kovasti sen nimestä.


Nauratti kovin. Hih.

Tämä on muuten juhlapostaus, 100. kirjoitelma tähän blogiin. Kiva kun käytte lukemassa!