Think Pink

Kirsikkapuita Brysselin kaduilta, vielä oli suurin osa kukista puissa, paljon myös vaaleanpunaista lunta oli kävelyteillä ja tienvarsilla. Guess the colour of the day, is it a) pink, b) pink or c) pink?

Lunta

Kukka kämmenellä

Yksi Brysselin monista puistoista

Tässä puistossa oleskelee mm. papukaijoja, niitä on yllättäen Belgiassa (en mä olis mitenkään arvannu ennen kuin Tim kertoi ja näytti pari vuotta sitten). Tosin ne ei ole ihan yhtä näyttäviä kuin se laji jonka väritystä ajattelee ensimmäisenä puhuttaessa papukaijoista...

Jos opettajan katse voisi jähmettää...

Ja belgialaisen pankin takapihalla seisoo patsas.

Pissapoika

Ja pitihän tääkin nyt käydä katsomassa ja kuvaamassa.

Suklaakone. Nam.

Kölnin suklaamuseossakin tuli käytyä. Siellä oli ihan demonstraatio-minitehdaskin: liukuhihnameiningillä, tässä kohtaa konvehdit kopautettiin ulos muotistaan.

Satuttiin osumaan hyvään aikaan Philharmonien joen puolelle portaille istumaan; hulvattoman hauska koomikko piti showta, ohessa jonglöörasi mm. tulikeiloilla. Ja sillä oli pokkaa kettuilla, aivan mahtavaa! Täytyy osuttaa itsensä jollekin sen keikoista, ainakin toukokuun lopulla on Kölnin Hard Rock Cafessa stand-upia englanniksi. Sinne.

Koekani

Must tulee testinukke: ensi viikolla on näytetunteja Moogin professuurin hakijoilla, koeoppilaita meidän luokalta. Kahtena päivänä samaa kappaletta eri opettajille. Pitää muistaa, että saa soittaa huonosti. Jotta niillä olisi jotain näytettävää. Mutta ehkä se ei kannatakaan, en välttämättä halua antaa muille koulun proffille semmoista kuvaa itsestäni. Tätä pitää vielä miettiä... Kuitenkin taas ihan jännäkakat housussa siinä tilanteessa... Höh.

Minttu on kylässä, käytiin syömässä tosi hyvää sushia Barbarossaplatzin lähellä. Herkkua, nam. Huomenna lähdetään junalla Brysseliin käymään, sunnuntaina takasin Kölniin. Maanantaina se jo sitten lähteekin takaisin Suomeen. Teemun hunajat jäi muuten Helsinki-Vantaalle, harmi!!!

Sunnuntaikävelyllä

Eilen tein kahden ja puolen tunnin kävelylenkin joen rannoilla 30 asteen helteessä. Ei tosin tuntunut niin pahalta kun joella puhalsi pieni tuulen vire. Samalla "siltalenkillä" tuli otettua kuviakin:

Rodenkirchener Brücke ja Siebengebirge (sillan takana)

Poller Wiesen - Kölnin Kaivari, Severinsbrücke ja Dom

Hohenzollernbrücke

Pegel, Gross St. Martin ja vanhaa kaupunkia

Otin myös tosi hyvän 5 kuvan panoraman kaupungista tuolta joen itärannalta. Harmi vain että otin kuvat väärässä järjestyksessä, kuvankäsittelyohjelman automaattinen kuvaliimaaja ei osaa yhdistää kuvia kuin tietyssä järjestyksessä otettuina. Tuli aika vinkee lopputulos kun yritin. Ensi kerralla parempi muisti. Oikealta vasemmalle. Joo.

Myytin murto

Hah, laatusarja Myytinmurtajat (kyllä, katson sitä) valaisi mua tässä aiemmin pohtimassani kysymyksessä: korkeat rakennukset keräävät ilmavirtauksia ja pilvenpiirtäjien luona tuulilukemat saattavat nousta jopa pyörremyrskyn voimakkuuksiin. Eli selittää tuota miksi Domin edessä tuulee. Tämä kävi ilmi siis kun legenda kertoo, että pilvenpiirtäjä-työmaalla olisi rakennusmies pudonnut ison vanerilevyn kanssa alas ja tämän levyn avulla (käyttäen sitä "varjona") liidellyt alas vahingoittumattomana. Sedät sitten testasivat ja laskivat hurjasti ja todistivat myytin vain tarinaksi. "Myth busted". Niillä on välillä ihan tolkuttomia kokeita, kerran ne testasi myös onko mahdollista singota ihmisiä parin sadan metrin päähän (like they do in Mexico) rakentamalla hervottoman kokoisen ritsan (oikeesti! korkeus siinä 10m hujakoilla...). Buster-raukka (aina uskollinen crash test dummie) sai kärsiä taas kovia. Ai, ja ihmis-sinkous ei muuten ole mahdollista, don't try this at home.

Kuukausi Suomessa ja kiloja tuli 4 lisää. Kääk. Heti kun sai käyttää uunia niin juuston käyttö kasvoi eksponentiaalisesti yli käyrien. Ja suklaatahan mä en syöny ollenkaan, en! Pääsiäiskukko oli käynyt munimassa mutta se penteles ei kertonut minne! Joutui näkemään ihan vaivaa että sai mässyttää niitä Mignoneita. Siis aivan liikaa työtä. Ja yksi niistä meinasi jäädä piiloonsa, olisi ollut kiva ylläri kun kahden vuoden päästä vilkaisee vahingossa siihen "laatikkoon mitä ei oikeastaan edes käytä mutta se nyt on siinä kun se kuuluu siihen laatikostoon". Tämä hylkiö pääsi Kölnin matkalle kun löysin sen vasta lähtöaamuna. Ja nyt se on jo entinen muna. Kjeh kjeh.

Guilty as charged

Totuuksia hammasten hoidosta

Eilen, viimeisenä Suomen-iltana käytiin Mintun kanssa Helsingin kaupunginteatterissa katsomassa Kaunotar ja hirviö. Pitkästä aikaa sillä puolen montun ritilää. Aika mahtavan hauska oli: päheet kikkailut muodonmuutoksissa ja ison maailman musikaali-tanssikohtaukset hienoine pukuineen ja lavasteineen. Erityisen paljon tykkäsin (taas) Risto Kaskilahdesta Lumiéren roolissa - "Urita nut hoo-illitä itsesi!" Aivan loistavaa! Sai nauraa, eikä hävettänyt ihan kamalan paljoa jos pyrskähti kun sali oli täynnä lapsia jotka nauroi kun teki mieli nauraa.

Muistan että tuo Kaskilahti oli hurjan hyvä myös Tuhkimossa kun olin sitä tekemässä. Tosin yhdistelmä Miitta Sorvali - Risto Kaskilahti on jo lähtöasetelmaltaan niin herkullinen ettei ollut edes pettymisen vaaraa. Ihan käsittämättömän shown veti yhdessäkin näytöksessä kun senat meni sakaisin; pokka piti ja juttu vaan parani mitä pidemmälle harhailivat tekstistä. Hupaisaa seurattavaa, etenkin kun tiesi miten repliikkien olisi pitänyt mennä...

Tänään siis taas Kölnissä. Lennon lähtö Seutulasta oli vatsaa pyörittävä kokemus, tuuli oli niin kova että kone vaappui runsaasti nousussa. Istuin vielä varauloskäynnin kohdalla joka oli korjailtu jeesus-teipillä ja siitä vuoti vettä (only on Germanwings). Lisäksi pelottava vinkuna kävi niistä teippi-raoista. Väistämättä tuli Lostin hengessä jo nähtyä mielessä se oven irtoaminen ja meidän penkkirivin irtiriuhtautuminen, matkustajat vöihinsä sidottuina heittoistuimessa vapaassa pudotuksessa huutamassa henkensä edestä. Mutta ei niin kuitenkaan käynyt. Yllättäen.

Lähtöportilla viereen istui perhe jonka puhelias 5-vuotias Ville (tai oikeammin Wilfred koska "mun isi on saksalainen niin siks mulla on hassu nimi") ja hänen 6-vuotias isoveljensä jonka ässä- ja ärrävika hämmensi niin paljon etten saanut selvää nimestä vaikka kysyin sitä uudestaan. Pojat kertoivat että hammasharjat olivat unohtuneet kotiin ja he aikoivat (äidin kielloista huolimatta) kokeilla olla pesemättä hampaitaan viikon ajan ("koska hampaat muuttuu sillon vihreiksi ja ne mätänee"). Toivotin veljeksille onnea kokeiluun ja mietin ääneen josko itsekin osallistuisin tieteelliseen tutkimukseen johon he vastasivat "mutta sulla on lyhyempi elämä ku meillä, ei ne ehdi muuttua vihreiksi!" Totuus tulee lasten suusta, on hyvä tietää että hampaat muuttuu vihreiksi viikossa ja mä en elä niin pitkään että ne muuttuisi vihreiksi eli: mä kuolen viikon sisällä. Mutta hyvä tietää se etukäteen.

Lennon päätteeksi innostunut saksalaismatkustamo taputti kapteenille. Hihitin mielessäni sille saksalaiselle sanalle (jonka tarkoitus on kait olla hiukan loukkaava...) joka tarkoittaa nimenomaan mitäs muutakaan kuin "tyyppi, joka taputtaa lentokoneen laskeuduttua".

Asunto, osa 2

No niin! Eikä mennyt kuin öö... pari viikkoa... Tässä kuitenkin:

Eteinen,

Makuuhuone

Ja tää on niin helmi: rapun seinällä reliefi!

Hurjan hyvin siellä viihtyy, ei edes sairaalaan suuntaavat ambulanssit paljoa häiritse. Ainoita ääniä on mm. Meilahden kirkon (korttelin päässä) kellot (jotka soi yhtenä sunnuntaina jo puoli 9 aamulla; ei yökylässä olleen Mintun kanssa tajuttu että oli siirrytty kesäaikaan, siksi niin aikaista...) ja nyt pääsiäisenä ne soi ihan kummasti, ei mitään perus-gongia.

Kotimatka Urkistakin on jo testattu: 25 minuuttia. Kävellen tarkoitan. Matkalla näkyi vain takseja, ambulansseja ja Hesarin jakajia. Tää on hyvin tarpeellinen tieto. Ihan ei oo vielä tajunnut sitäkään että siitähän menee ihan miljoona bussia neljältä eri pysäkiltä parin sadan metrin säteellä keskustan suuntaan, lisäksi vielä 10 ja 4 ratikoista, pysäkeille 2 minuuttia. Ei huono. Lähi-Siwa ei oo vakuuttanut tarjonnallaan mutta lähin Alepa Manskulla (n. 10min. päässä) yllätti positiivisesti mm. superhyvillä klementiineillään. Ja Alkokin löytyy 5 minuutin kävelyn päästä. Kaikki tarpeellinen on näin ollen lähellä. Mäkkäri (lähin on Rokki-Mäkkäri) on sitä Manskun Alepaa vastapäätä. Tai enhän mä sitä tuu tarvitsemaan, ei ne enää oikeen maistu. Nuo purilaiset ja rasvaperunat. Ihan hyvä niin.

Pääsiäinen meni melkein kokonaan Helsingissä, sunnuntaina oli konsertti Temppeliaukiossa, tänään ehti käväistä Ahtolassa ja nyt tultiin Nummelaan. Hieno sää mutta aikas kylmä, pari plus-astetta. Äidin mahtavan hyvä perinteinen pääsiäislammas syötiin ensimmäistä kertaa ikinä Ahtolassa, nyt kun siellä on helpompaa kokkailla, on niin pro-vehkeet keittiössä. Kevään ensimmäinen kurkien aura on myös bongattu, todiste (tosin aika heikko sellainen) alla.

Spot the cranes

Ylihuomenna pitää taas palailla Saksaan. Tosin ei pitkäksi aikaa, heti vapun jälkeen on parin viikon keikka ja siitä viikon päästä Vihti 500v. juhlakonsertti. Eli kahdesti toukokuun aikana käymään, sitten varmaankin pysyn siellä heinäkuun loppupuolelle saakka. Enää kolmisen kuukautta jäljellä koko hommaa. Ei paljoa. Hengissä selvinnee kesänkin jälkeen, tai toivon ainakin niin... =)

Vau, Kölniin luvattu loppuviikoksi yli 20 astetta!!! Tosin tää oli nyt kaupungin omien sivujen mukaan, täytynee tarkistaa muitakin sääsivuja. ----- hetken päästä: No just, maikkari lupaa max 20, BBC 20-22 astetta. Lämmin joka tapauksessa, hyvä hyvä!!!

Ja vielä loppukevennys kympin uutisten tapaan:

Is what?

Moikkamoi, uutisia taas Kölnistä (jossa siis lämmin)!

Parempi myöhään...

Hyvää Pääsiäistä!!!