Before and After

Tohloppi takana. Koko päivä odottelua. Aamulla lähtö Helsingistä oli jo 8:30, takaisin oltiin hiukan puolenyön jälkeen. Yhteensä "tekemistä" ei kovin paljoa ollut: maski, harjoitus, kenraali, maskin korjauksia ja itse suora lähetys. Nää kaikki aktiviteetit oli kuitenkin ripoteltu pitkin päivää. Saatiin siis odotella. Paljon. Hauska kuitenkin oli päästä näkemään se kaikki kulissien takainen toiminta.

Show'n tytöt - Minna, Vuokko ja Pisku tällättyinä juuri ennen suoraa lähetystä

Ajattelin ensin että laittaisin tähänkin ennen ja jälkeen meikin- kuvat. Verrattuani niitä ensin koneen ruudulla totesin että en kehtaa sitä ennen -kuvaa tänne lätkäistä. Ero on aika karu. Todellisuus on kylmä ja rehellinen. Aika paljon tuolla maskeeraamisella saa aikaan, kuten kuvasta näkee.

Vielä ei suoraan finaaliin päästy, toinen mahdollisuus on viikon päästä lauantaina, jolloin karsitaan kuudesta "ylijääneestä" kappaleesta vielä kaksi saman päivän aikana olevaan Suomen finaaliin. Mutta suuri kiitos teille kaikille jotka äänestitte jo nyt Virginiaa jatkoon, meidän (ja monen muun) mielestä se oli ainoa kiinnostava ja mielekäs kappale!!! Ja terveisiä Emmulle ja Eetulle, toivottavasti saitte silti skoolata vaikka ei päästykään lavalle riehumaan loppulähetyksessä...

Niin, ja käykää ihmeessä Vuokon kotisivuilla ja tutustukaa hienoon uuteen levyyn!!!

ESC 2008

Hiukan myöhässä tulee tämä mainos, mutta:

Katsokaa huomenna perjantaina Euroviisujen semifinaalia ja äänestäkää Vuokko Hovatta jatkoon niin sitten mäkin pääsen jatkoon!!!!

Oma lehmä ojassa. Ammuuu.

Show alkaa siis klo 21:00, TV2 on kanava. Live from Tohloppi. Varmasti tulee myös netissä suorana, että terveisiä ulkomaille...

Hillitön vaatteiden metsästys piti käydä läpi, vaivaisten muutaman minuutin tähden... Voi juma... Mut eihän sinne voi mennä epärokeissa kuteissa. Ja sain hyvän tekosyyn ostaa uudet mustat farkut ja Tigerin mustan tunikan. Kenkiä en nyt uusia raaskinut, menköön vanhoilla, niistä löytyy ihan semirokit. Meikit kuulemma tulee talon puolesta, toivottavasti ne voi tehdä jotain myös tälle karvatukolle. Mä en nimittäin osaa.

Selkä suoraksi

Ryhtiliike on vihdoin tapahtunut: tänään jo huvitti harjoitella. Eikä tippaakaan liian aikasin... Bachin ulkoa soittaminen on ollut yksi suurimmista peloista, sekin alkaa hälvetä kun huomaa, että pystyy vetämään kappaleen läpi parin rykimisen kera. Kyllä tästä vielä hyvä tulee. Ehkä.

Punavuori-seuraakin tuli nähtyä pitkästä aikaa iltaruoan merkeissä, nyt kotona ja sohvalla miettimässä josko sitä olisi huomenna tosi aktiivinen ja lähtisi aamusta Kultsalle harjoittelemaan, iltapäivällä on säestysharjoitus pianistin kanssa mutta muuta ohjelmaa ei vielä ole. Toisaalta, voisi ehkä nukkua puolipitkään ja sitten mennä sinne reenailemaan. Hmm. No, katsotaan kuinka kauan sitä taas päätyy kukkumaan koneella. Yritykset mennä aikaisin nukkumaan on jääneet vain yrityksiksi, ei huvita ja löytää aina jotain kivempaa tekemistä silloin kun pitäisi mennä unille.

Haudassa ehtii maata.

Masentaa ja ahdistaa

Las Palmasin rantaa

Takaisin Kanarialta. Aikamoinen retki. Kolmisenkymmentä sairastui vatsatautiin, minä myös niiden joukossa. Onneksi sairastuin heti alkumatkasta, ei tarvinnut peläten odotella loppumatkaa että iskeekö tauti kun sen oli jo kärsinyt. Ei ollut herkkua, sairastaminen ylipäänsä on ankeeta, ja vielä muualla kuin kotona. Ruoka ei sen koommin oikein ole maistunut, luonnon oman laihdutuskuurin myötä hävisi viikossa 3,5 kg. Mikä sinänsä ei ole huono juttu, alkaa taas vaatteet mahtua päälle. Huomasi vaan reissussa että farkut alkoi valua kun ne on ostettu siihen jojoilijan isoimpaan kokoon... Muutenkin lähti into loppuajaksi, en edes saanut kunnolla shoppailtua, mukaan tarttui vain yhdet kengät. Säästyipähän päivärahoja, peräti yli puolet. Ne voikin sitten tuhlata mahdollisella New Yorkin matkalla loppukeväästä!

Niin New York: Mintun kanssa ollut puhetta josko Vapun tienoilla siskokset ottaisi ja lähtisi matkalle Isoon Omenaan. Matkaoppaita on jo hankittu, lentojakin tutkittu. Vielä pitäisi päivät päättää tarkemmin, eli käytännössä: mun pitää pidentää mun jälkimmäistä opintovapaata parilla päivällä niin pääsen helpommin lähtemään. Pitääpä hoitaa se kuntoon vielä piakkoin.

Hiihtoloman ensimmäinen päivä eilen meni aivan hukkaan. Harjoittelun kannalta siis. Tuli levättyä mutta ei taaskaan huvittanut reenailla. Tyhmää. Matkallakin kun oli tarkoitus harjoitella, paljonkin. Mutta se nyt sitten jäi sattuneista syistä. Oli aika naatti olo koko viikon. Tänään onneksi saanut vähän niskasta kiinni, nyt oon Nummelassa harjottelemassa ja kohta mennään Aten kanssa katsomaan sitä Viola,Violaa. Josko siitä tulisi vaikka jotain. Atte sen osaa jo täydellisesti (tietysti), on soittanut sitä jo monet kerrat. Minä nevarina yritän kovasti pysyä perässä. Katsotaan kuinka käy, kauanko Aten pinna kestää... =)

Valohoitoa sai Kanarialla, se tuntuu että on ollut auringossa. Heti kun astui Seutulassa ulos, tuli se tunne: "voi voi, täällä taas, onpas ankeeta..." Tihkua taivaalta ja märkää muutenkin. Eikä lunta. Mutta rusketusrajoja saa etsiä, en tainnut saada väriä naamaankaan. Se väri nimittäin vain pakeni, valkoiseksi muuttui heti alkumatkasta...

Jep, ja matkakuvia:

Kollegat rannalla

Auditorium Alfredo Kraus (Las Palmas, Gran Canaria)

Hesaristakin tuttu tilanne Las Palmasissa

Sektion nuorin ja vanhin - Pisku ja Helge ennen konserttia

Lautan odottelua Agaeten satamassa

Huonon akustiikan helmi (Santa Cruz de Tenerife)


Ensimmäisen virallisen kertueeni sektioskumpat Santa Cruzissa


Baila baila (La Radio, Santa Cruz)


Ollin paita herätti hilpeyttä

Kesä mielessä

Kesä tulee. Tai ei ihan vielä, mutta kalenterin kesäkuukausia on jo muutamaan otteeseen selattu. Varmistuneita keikkoja ei ole vielä muita kuin Sysmä, lisää tullee kunhan ohjelmistot ja väki saadaan koottua.

Kesä tulee toisellakin tavalla: Kanarialle lähtöön on enää 9 ja puoli yötä. Ei sillä että laskisin. Mutta onpahan vaan. Lämpötilat näyttää olevan siellä ihan mukavat, parinkympin tienoilla. Aurinkoa ainakin on enemmän kuin täällä (jes).

Kollegat ovat pelotelleet tulevasta ja väistämättömästä lauttamatkasta Gran Canarian ja Teneriffan välillä. Ja se pitää kokea kahteen kertaan. Auts. Kannattaa siis miettiä kahteen kertaan ennen kuin juo itsensä huonovointiseksi edellisinä päivinä...

Kirjallinen työkin alkaa edistyä, toinen tapaaminen ohjaavan opettajan kanssa on maanantaina, silloin katsellaan olenko ihan ymmärtänyt mitä piti nyt puolentoista viikon aikana tehdä ja jos olen, niin siitä sitten samaan tyyliin väännän ja muokkaan ne muut 10 sivua uuteen uskoon. Eiköhän siitä ihan hyvä kakku tule. Saadaan mustakin maisteri tänä keväänä. Niin siis mikäli mun diplomisuoritus hyväksytään... No stress, enhän mä koskaan hermoile...

O-ou. (Ytimekkäät Otsikot, osa 2)

Hirveetä säätöä. Kirjoittamisstressiä ja harjoitteluangstia. Selvisi myös se, että kirjallisen työn tarkastamiseen pitää varata 2 kk aikaa. Jota mulla ei ole koska diplomioikeuksia pitää anoa viimeistään kuukautta ennen diplomia (eli mun kohdalla 10.2.) ja silloin pitää kaikkien muiden opintojen olla jo valmiina ja hyväksyttyjä. Jotta sillasta. Onneksi tästäkin onnistuin itseni pelastamaan: Sain osastonjohtajalta armonaikaa, koska "Ethän sinä nyt tämän jälkeen aio jättää opintojasi kesken..?" Joo en. Sitä työtäkin kun on jo se kymmenisen sivua valmiina, nyt en todellakaan aio luovuttaa! (huomatkaa tämä kiukku ja tarmo joka tekstistä uhkuu)

RSO:n Kanarian reissukin lähestyy, lähtö on 10.2. ja yök mihin aikaan: klo 4:30 pitää olla kentällä. Pitänee siis valvoa (lue: juhlia, toim. huom.) aamuun asti niin ainakin on hereillä silloin kun pitää lähteä. Mut haasteena tässä on että pitäisi lähteä omasta kodista eikä miltään jatkoilta... hmm... Pitää hioa vielä tätä suunnitelmaa. Mutta matkasta tekee mukavan (harjoittelun lisäksi, heh) se, että reissuun lähtee avustajina mukavaa porukkaa, aivan mahtavaa! Ei sillä että vakkarit olisi huonoa seuraa, on vaan mukavaa kun hyvä jengi kasvaa.

Hups

Mihin hävisi loma? Se aika, mikä piti käyttää järkevästi ja hyödyllisesti, harjoittelemiseen ja kirjallisen työn tekemiseen? Kysynpä vaan, itse en tiedä. Tai oikeastaan tiedän, en vaan tehnyt asialle mitään. Aina oli mukavempaa ja kivempaa tekemistä tiedossa. Ja nyt se kostautuu kun pitäisi saada valmista ja diplomi kahden kuukauden päästä ja kirjallinen pitäisi olla tarkistettuna jo kuukauden päästä ja ja ja AAAARGH!!!!

Setä Hindemith, työni keskipiste

Ja justiinsa juu. Eipä se harjoittelu maistu juuri ollenkaan. Turhauttavaa. Mulla on varmaan asenneongelma. Ei kiinnosta, periaatteessa. Toisaalta taas haluan tehdä kaiken parhaalla mahdollisella tavalla ja kunnialla mutta kun on peruslaiska niin ei huvita. Höh.

Ja lumikin päätti sitten sulaa pois. Tai mitä toi nyt on, loskaa. Kumpparit esiin.

Että hyvää tammikuuta vaan.