Kesä mielessä

Kesä tulee. Tai ei ihan vielä, mutta kalenterin kesäkuukausia on jo muutamaan otteeseen selattu. Varmistuneita keikkoja ei ole vielä muita kuin Sysmä, lisää tullee kunhan ohjelmistot ja väki saadaan koottua.

Kesä tulee toisellakin tavalla: Kanarialle lähtöön on enää 9 ja puoli yötä. Ei sillä että laskisin. Mutta onpahan vaan. Lämpötilat näyttää olevan siellä ihan mukavat, parinkympin tienoilla. Aurinkoa ainakin on enemmän kuin täällä (jes).

Kollegat ovat pelotelleet tulevasta ja väistämättömästä lauttamatkasta Gran Canarian ja Teneriffan välillä. Ja se pitää kokea kahteen kertaan. Auts. Kannattaa siis miettiä kahteen kertaan ennen kuin juo itsensä huonovointiseksi edellisinä päivinä...

Kirjallinen työkin alkaa edistyä, toinen tapaaminen ohjaavan opettajan kanssa on maanantaina, silloin katsellaan olenko ihan ymmärtänyt mitä piti nyt puolentoista viikon aikana tehdä ja jos olen, niin siitä sitten samaan tyyliin väännän ja muokkaan ne muut 10 sivua uuteen uskoon. Eiköhän siitä ihan hyvä kakku tule. Saadaan mustakin maisteri tänä keväänä. Niin siis mikäli mun diplomisuoritus hyväksytään... No stress, enhän mä koskaan hermoile...

O-ou. (Ytimekkäät Otsikot, osa 2)

Hirveetä säätöä. Kirjoittamisstressiä ja harjoitteluangstia. Selvisi myös se, että kirjallisen työn tarkastamiseen pitää varata 2 kk aikaa. Jota mulla ei ole koska diplomioikeuksia pitää anoa viimeistään kuukautta ennen diplomia (eli mun kohdalla 10.2.) ja silloin pitää kaikkien muiden opintojen olla jo valmiina ja hyväksyttyjä. Jotta sillasta. Onneksi tästäkin onnistuin itseni pelastamaan: Sain osastonjohtajalta armonaikaa, koska "Ethän sinä nyt tämän jälkeen aio jättää opintojasi kesken..?" Joo en. Sitä työtäkin kun on jo se kymmenisen sivua valmiina, nyt en todellakaan aio luovuttaa! (huomatkaa tämä kiukku ja tarmo joka tekstistä uhkuu)

RSO:n Kanarian reissukin lähestyy, lähtö on 10.2. ja yök mihin aikaan: klo 4:30 pitää olla kentällä. Pitänee siis valvoa (lue: juhlia, toim. huom.) aamuun asti niin ainakin on hereillä silloin kun pitää lähteä. Mut haasteena tässä on että pitäisi lähteä omasta kodista eikä miltään jatkoilta... hmm... Pitää hioa vielä tätä suunnitelmaa. Mutta matkasta tekee mukavan (harjoittelun lisäksi, heh) se, että reissuun lähtee avustajina mukavaa porukkaa, aivan mahtavaa! Ei sillä että vakkarit olisi huonoa seuraa, on vaan mukavaa kun hyvä jengi kasvaa.

Hups

Mihin hävisi loma? Se aika, mikä piti käyttää järkevästi ja hyödyllisesti, harjoittelemiseen ja kirjallisen työn tekemiseen? Kysynpä vaan, itse en tiedä. Tai oikeastaan tiedän, en vaan tehnyt asialle mitään. Aina oli mukavempaa ja kivempaa tekemistä tiedossa. Ja nyt se kostautuu kun pitäisi saada valmista ja diplomi kahden kuukauden päästä ja kirjallinen pitäisi olla tarkistettuna jo kuukauden päästä ja ja ja AAAARGH!!!!

Setä Hindemith, työni keskipiste

Ja justiinsa juu. Eipä se harjoittelu maistu juuri ollenkaan. Turhauttavaa. Mulla on varmaan asenneongelma. Ei kiinnosta, periaatteessa. Toisaalta taas haluan tehdä kaiken parhaalla mahdollisella tavalla ja kunnialla mutta kun on peruslaiska niin ei huvita. Höh.

Ja lumikin päätti sitten sulaa pois. Tai mitä toi nyt on, loskaa. Kumpparit esiin.

Että hyvää tammikuuta vaan.

Saako nyt nukkua?

Ensimmäinen oma kuusi. Eikä mikään pieni kuusi, korkeutta n. 190cm. Amarylliksiakin tuli hankittua. Aiempina vuosina ei ole tuntunut siltä että haluaisi edellä mainittuja välttämättä kotiinsa. Tosin Laruun ei kuusta olisi mahtunutkaan. Hyvä jos itse mahduin kamojeni keskelle...

Pakko oli sutasta webbikameralla kuva, mun digikamera ei enää oikein suostu yhteistyöhön, se kuluttaa akut hetkessä loppuun ja nollaa samalla kaikki asetukset. Ihan arsesta. Pitää mennä huollattamaan se. Tai ostamaan uusi. Heh. Kuitenkin päädyn tohon jälkimmäiseen...

Nyt oon tullut jo Nummelaan joulun viettoon. Viimeiset angstit keräilin päivällä kun käväisin Stockan herkussa vielä täydentämässä kasseja maalle lähtöä varten. Kamalasti ihmisiä. Kello oli 12:05 ja kassoilla jo 20 metrin jonot. Sairasta. Voi vaan kuvitella minkälaista siellä on huomenna. Tai sitten siellä on jo rauhallisempaa, ehkä ihmiset hoiti jo tänään suurimman osan ruuistaan.

Huono omatunto kolkuttaa. Tänä vuonna kukaan ei saanut multa joulukorttia. Luukusta kolahti 6 kaunista korttia, kiitos niistä.
Jotenkin oon häslännyt niin paljon etten saanut aikaiseksi, edes I luokan merkeillä. No, luulenpa että en ole ainoa joka jätti väliin. Voisi itse asiassa olla ihan hyvä jättää seuraavatkin joulut väliin korttien suhteen. Ne kuitenkin joutaa pois ennemmin tai myöhemmin. Onhan niitä kiva saada, en sitä kiellä. Jotenkin se vaan edesauttaisi stressittömämpää joulua. Ainakin omalla kohdallani.

Viikko on jo melkein lomaa ollut. Ja siitä huolimatta väsymys on kova. Tai ehkä juuri sen takia. Päivärytmi aivan kieroutunut. Ja jouluaamuna pitäisi aamuvarhain kirkkoon selviytyä soittamaan. Hyvä olla tavoitteita. Äskeinen sauna tosin sai aika hyvin väsymään lisää, ehkä nyt olisi hyvä hetki siirtyä jo unten maille. Kyllä. Nukkumaan.

Hyvää ja rauhallista joulua kaikille!

Väsy

Mun turnauskestävyys on todella heikko. Pikkujouluja ollut vasta kahtena iltana ja jo nyt pää pilkkii hurmaavasti sohvalla telkkua katsellessa. Eilistä juhlintaa vauhditti vielä koeajan päättymispäätöksen kuuleminen (läpi meni). Jotta tervetuloa konsertteihin, mut löytää sieltä seuraavat 40 vuotta!!!

Viive: 4 kk

Nyt se paljon mainostettu uusi urheilullinen elämä on alkanut. Perjantaina koitti se hetki kun astuin ensimmäistä kertaa puoleentoista vuoteen kuntosalille sisään ja menin spinningiin. Tänään jo homma uusiksi, perus aerobicissä. Sen olikin jo onnellisesti unohtanut miltä tuntuu rääkin jälkeen. Vieläkin posket hohkaa vaikka tunti loppui tunti ja 40 minuuttia sitten. Miksen mä saanut aikaiseksi mennä aiemmin syksyllä jo? Olisi jaksanutkin paremmin kun muuten kaikki potki päähän. Höh. Aina sitä havahtuu liian myöhään. Tai ei nyt liian myöhään, aika pahasti vaan jälkijunassa tällä kertaa. Kölnissä jo katselin eri saleja ja niiden hintoja, onneksi tuon Töölön hintalaatusijainti-suhde oli järkevin. Ei siinä mennyt sitten kuin vain reilu 4 kuukautta että irtosi takamus sohvasta.

On muuten hirveen kivaa kun sataa räntää. Kotoa ulostautuminen pitäisi tehdä vapaaehtoiseksi tällä säällä. Tai onhan se muutenkin vapaaehtoista mutta jos sitä ei katsottaisi niin pahalla silmällä jos jää vaikka pois töistä tai muuta. Vähän niinkuin talvella oli koulussa pakkasrajat jolloin ei tarvinnut mennä välitunnilla ulos.

Joose ja Maire

Joulu tulee. Halusi tai ei.

Pohjois-Tapiolan nuorista toivoista jompi kumpi joku joulu sitten briiffasi koulun evankeliumi-esityksen jälkeen kotona kuinka siinä näytelmässä oli ollut Joose ja Maire. Tietysti. Totuuksia lasten suusta, mitäs sen hauskempaa yleensäkään voi olla?

Pikkujoulusesonki käynnisssä. Huomenna mestari itse pääsee myös juhlimaan, lisäksi tiedossa on vielä parit pirskeet ensi viikolla. Hauskaa. Ja ehkä kohta pääsee jo joulutunnelmaankin. Ainakin yritys on päällä: jouluvalot lätkäisin pari iltaa sitten ikkunalaudalle. Oikeastaan Kölnissä tähän aikaan oli jo enempi joulun tuntu, siellä kun niitä joulumarkkinoita oli niin monessa paikassa ja kaupoissa oli jo pitkään ollut koristeet ja musiikkia. Mutta nimenomaan ne markkinat teki sen tunnelman, mulle ainakin. Täällä ei oikein ole vielä innostunut. Joulukatukin näyttää hiukka ankealta kun on pelkkiä valoja killuttelemassa Aleksin yläpuolella. Ja ne kuuset, voi tsiisus. Need I say more...

Dom harvinaisella säällä

Pikakäynti Keski-Euroopassa sujui mukavasti. Hostel-neitsyyskin saatiin korkattua. Sää oli mitä mainioin, paistoi aurinko eikä ollut liian kylmä. Junat ja aseman laukkuautomaatti lakkoili mutta muuten pääsi suht helposti liikkumaan. Ai mutta oli se yksi iso miinus reissussa: Düsseldorfin kentältä ei saanut Schloss Vollradin viinejä. Voi kurjuus. Piti ottaa korvikkeeksi Robert Weilin rieslingejä.

Domin sisällä piti ehdottomasti käydä kun kerta aurinkokin paistoi,
näin kaikki lasimaalaukset ensimmäistä kertaa kunnolla.
Mahtavia olivat, kuten heijastuksestakin voi arvailla.

Matka ulottui myös Brysseliin jonka soitinmuseossa oli
mielenkiintoinen esillepano kohdassa "perinteisiä
kiinalaisia soittimia". Hmm...
Mikä ei kuulu joukkoon...

Vielä pari viikkoa töitä jäljellä ja sitten alkaa loma 15.12. Tai loma ja loma, suuret aikeet on vihdoinkin kirjoittaa se nelisen vuotta kesken ollut kirjallinen työ ja harjoitella diplomikappaleet kuntoon josta on helppo jatkaa töiden ohessa tammikuussa. This is the plan. Saa nähdä toteutuuko.

Ai niin, tuomio töiden jatkosta tulee huhun mukaan tiistaina. Odotan mielenkiinnolla.