Väsymystä pukkaa. Juhlaputki on päättynyt, ja nyt väsyttää. Torstaista sunnuntaihin pelkkää juhlaa. Mutta hauskaa on ollut, sitä ei pidä kieltämän. Riikasta saatiin diploministi, Atesta kolmekymppinen, SAY:sta 111-vuotias ja isästä isä. Tai onhan se ollut isä jo 27 vuotta.
Sankari soittaa kavereineenEnsimmäistä kertaa menin sitten tuonne SAY:n juhliinkin, joka vuosi on ollut tarkoitus mennä mutta joka vuosi on myös ollut jotain päällekkäisyyksiä joten juhlat on jääneet väliin. Mutta nyt mä pääsin. Jo seitsemäntenä opiskeluvuotena. Viimeisenä opiskeluvuotena. Oli jo aikakin. Koska oli hauskaa. Vaikka kummastuttaa ettei meidän osastolta oikeasti jengiä siellä ollutkaan. Kaipa ne on aina ollut enempi noiden mukalaisten ja T-talon tyyppien bileet. Niillä kun on enempi koulu-meininki ja ryhmäjuttuja kuin meitillä.
Ja taas kuva itsestä. Narsismilla ei ole rajaa. (Oikeastaan vainkuva äitille jotta tietää minkä näköinen tytär oli juhlissa...)
Opin uusia selityksiä käsitteelle suojakänni. Oon aina jotenkin mieltänyt sen sellaiseksi The Kännin harjoitteluksi yhdellä tai kahdella kännillä mutta nyt mua valaistiin sen muista merkityksistä. Ensinnäkin se voi tarkoittaa känniä, joka otetaan pikaisesti jotta ei joudu ajamaan autoa, eli kännikuskiksi. Haa, smart thinking! Toisekseen se merkkaa myös suojaa eli selittelyä: "Niin mut se nyt oli kännissä..." Jotta niinkun pääsee pälkähästä helpommin ja voi selitellä mokiansa sillä.
Aina oppii uutta, ei voi muuta sanoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti