Bloggers' Block

En sitten voittanut lotossa. Eipä ole muutenkaan ollut mikään voittajafiilis. Perus-syyssurun lisäksi vielä sydänsurut päälle, kuka sitä nyt tässä tilassa olisikaan Miss Positive Attitude. Ei jaksa.

Se on kumma kun aina vastaavassa tilassa (tai muuten vaan yksinäisyyden puskiessa pintaan) sitä joka kerta päätyy luukuttamaan iPod punaisena (ai mut sehän on oikeastikin punainen... hmm...) Phil Collinsin Separate Livesia. Ei voi käsittää. Se pitää kuunnella vielä replaynä. Monesti. Sairasta. Ja joka kerta itkettää ja tulee kaiverrus sisuksiin. Miksi se sitten pitää tehdä? Analize this, Sigmund Freud.

Ja sen kerran kun ilmoittautuu vapaaehtoisesti olemaan töissä kun on tarve vain 6:lle altolle niin vastaus on: "Älä tuu, sulla ei oo ollut näitä vapaavuoroja paljoa." "Mut jos mä haluan! En halua olla kotona..." Ja tämä tuli todellakin - "Jos voisin, en tekisi töitä loppuelämäni aikana"- henkilön suusta. That's me. Eli: loppuviikko vapaata. Kivaa sijaistoimintaa kuitenkin tiedossa kun huomisaamulla suunnataan Vaasaan, mä tosin palaan sieltä heti perjantaiaamuna junalla, silti kiva lähteä. Kaivelee tosin tuon harjoittelun väliin jääminen. No, on mulla sitten perjantai-ilta (kyllä, perjantai-ilta) ja lauantai ja sunnuntai.

Yllättävästi sitä tekstiä kuitenkin tulle vaikka ajattelin ensin ettei onnistu. Ei ole mikään oikeastaan huvittanut viime aikoina. Ylipäänsä mitään ei saa aikaiseksi. Mutta kyllä se tästä, aina ennenkin vastaavasta on selvitty, miksei siis nytkin...

Ja nyt tää perkele ei suostu laittamaan kappaleitten väliin tyhjää riviä! Mrrrr, hear me roar!!!

Tällä viikolla mä voitan lotossa

Tili alkaa tyhjentyä, on vasta puoliväli kuusta ja palkkapäivään yli viikko. VISA-laskukin tuli tänään. Laitoin sen samaan pinoon niiden 4 muun maksamattoman laskun kanssa. Hyvä että edes löysin sen laskupinon, alkaa taas tavarat hukkua kummallisella tavalla. Ei tää nyt niin iso asunto ole ettäkö asiat häviäisi kätköihin. Tosin mulla on vieläkin hukassa mun Kölnin koulun kv-toimistolta saama todistus joka piti viedä Akatemian vastaavaan jo joitain viikkoja sitten. Tai siis, kuukausia sitten... Mutta se ei vaan löydy, Suomeen se mun mielestä on kuitenkin päätynyt, muistan nimittäin hyvin pakanneeni sen silloin heinäkuussa johkin hyvään väliin. Nyt kun enää vain muistaisi että mikä se niistä väleistä oli.

Mä oon vakaasti päättänyt että voitan lotossa tällä viikolla. Nyt on mun vuoro. En tiedä paljonko on jaossa mutta mulle se tulee. Että tiedoksi teille muille: ei kannata lotota tällä kierroksella. Mulla olisi monta hyvää kohdetta niille rahoille, lähtien asunnosta ja hyvästä jousesta. Ja lainan maksamisesta.

Viikonloppuna oli taas perinteinen sieniretki Koivulassa Perniössä:

Piha oli pakkasen takia aivan kuurainen ja jäässä.

Äitee.

Antton (1v 4kk) ja "Ööööö"

Jaakko-serkku ja juniori

Taru-serkku

Todella kaunis sää, vaikka aikas kylmä. Olisi villasukat ollu tarpeen. Onneksi sai taas herkkuruokaa, lämmitti sisältä mukavasti. Aivan mahtavaa että Arja jaksaa järjestää joka vuosi tän tapaamisen, osan sukulaisista näkee kerran vuodessa, Perniössä sienestämässä.

Onnistuin muuten välttämään Hullut Päivät aika hyvin, pieni vahinko sattui kun 1 kauluspaita tarttui mukaan. Mutta aika hyvä suoritus multa etten ostanut edes sitä vakio- pussillinen Pätkis-patukoita tai muuta mässyä. Ai, ja sainhan mä vähän lisäystä myös mustavalkoiseen Paratiisiin, sitä oli myynnissä nyt, sen tuotanto on kokonaan lopetettu eikä sitä enää myydä missään. Stockmann ilmeisesti ostanut varastot tyhjäksi kuullessaan lopetuksesta. Fiksu veto.

Syysloma

Puolentoista viikon vapaa töistä alkoi torstaina. Se päivä menikin sitten ihan hukkaan kun en saanut itseäni ylös ollenkaan kunniallisesti. Aamupalan söin suht normaali-ihmisten aikaan mutta sitten tuli se Köln-harrastusten hetki: sänkyyn takaisin ja töllön katselua. Ja nettisurfausta. Hyödyllistä ajanvietettä. Eilinen sitten olikin aktiivisempi, Suomenlinnaan tehty ruskaretki oli aivan mahtava, parin tunnin hengailuvauhdilla rantoja pitkin äärettömän hyvässä säässä. Mieli oli mitä parhain. Ja on vieläkin. Osui hyvä syyssää.















Toivottavasti säät jatkuu samanlaisina, voisi jopa käyttää tuota pyörää joka on ollut ikkunan alla käyttämättömänä kun jatkuvasti vaan sataa. Sen satula on aika hyvin imenyt vettä, pitää käydä puristelemassa siitä suurin osa pois. Muuten tulee nolojen tilanteiden hetki kun lähtee liikenteeseen... Harmillista kun taloyhtiössä ei ole katutasossa mitään pyörävarastoa, tai edes pyöräkatosta. Sitä ei saa edes takapihalle kun parvekeremontti on edelleen kesken ja sinne ei pääse ollenkaan.

Harjoittelu pitäisi nyt aloittaa taas. Maanantaiksi on jo sovittu mahdollisen diplomikappaleen eka harjoitus. Ja seuraavan työviikon ohjelmistoa myös pitäisi tutkia. Lisäksi on vielä isotädin hautajaiset ensi viikolla Kemissä, nuottien metsästys ja harjoittelu vielä hoitamatta. Ja pitäisi varmaan joku järkevä vaatekin sinne hankkia. Hmm. Tekemistä on.

Puoliteloitus

Puolivälipalaute (puoliväli-palaute/puolivälin palaute??? AAArgggh, en mä osaa suomea) tuli perjantaina. Hyvin meni, ei ollut mitään negistä sanottavana. Kivi vierähti alton päältä. Ihan hyvä mieli ja meininki, ei tarvii spennaa ihan niin paljoa enää.

Kiireiset pari viikkoa menossa; normi töiden lisäksi on HBO:n periodi käynnissä. Käytiin konsertoimassa lauantaina Tallinnassa ja sunnuntaina Raumalla. Huomenna on vielä keikka Sellosalissa Espoossa, sitten on Brandenburgit ohi tältä erää. Harvoin niitä pääsee soittamaan, vieläpä noilla vanhoilla vehkeillä. Keskiviikon RSO:n konsertin jälkeen alkaakin vapaapäivä-pätkä. Tulee tarpeeseen. Oon ihmetellyt jälkikäteen että miten mä oon voinut jaksaa aiemmin säätää niitä kaikkia keikkoja yhtä aikaa päällekkäin kun nyt on jo viikon jälkeen kuolema kutsumassa. En mä nyt niin vanha vielä oo että se vaikuttaisi fysiikkaan noin selkeästi. Ehkä näitä vaan on ressanut enemmän kuin aiemmin, ei vaan pitäisi. Periaatteessa tietää että kaikki menee kuitenkin hyvin mutta silti joku jyskyttää alitajunnasta että "sun on nyt pakko jännittää tätä ja tätä, nää on isoja asioita". Tyhmää. Ja turhaa. Ajanhaaskausta suorastaan, voisi keskittyä mukavempiinkin asioihin eikä vaan murehtia ja stressata. Ehkä mä vielä opin.