Kramppeja (muttei nyrjähdyksiä)

Kesän aikana on monesti käynyt sama kuin viime yönä: pohjelihas kramppaa, eikä vain yhden kerran vaan viisi. Vieläkin sattuu jalkaan eikä oikein pysty kävelemään kunnolla. Viimeksi kunnon suonenveto iski kuukausi sitten Hauholla, ja vielä uidessa. Onneksi olin lähellä laituria niin pääsin maihin nopeasti. Inha fiilis. Etenkin kun siihen herää keskellä yötä. Joku joskus kommentoikin että olen herättänyt ja pelästyttänyt yhtäkkiä nousemalla sängyssä istumaan ja huutamalla kivusta. Kyllä mäkin pelästyisin. Täytynee aloittaa taas Diasporal-kuuritus. Yök.

Kallio-Kuninkalan auringonlasku 28.7.

Kesää ei enää ole jäljellä. Ainakaan lomamielessä. Festarit meni hyvin, kivoja keikkoja, uusia tuttavuuksia ja hauskoja aikoja. Ehkä liikaakin kun yöunet jäivät melko vähiin... Viimeiset rutistukset - Tuusulanjärven kamarimusiikki ja Oulunsalo Soi olivat melko peräkkäin joten siinä välissäkään ei ehtinyt lepäillä. Oikeastaan vaikka sitä "lomaa" välillä olikin, en paljoa kotona aikaa kesällä viettänyt. Tai siltä täällä kotona ainakin näyttää, siivoaminen on jäänyt melko vähälle. Lähinnä käynyt nukkumassa ja vaihtamassa laukun sisältöä. Ei siinä sitten ole jaksanut ruveta siivoamaan, on ollut kivempi vain röhnätä se aika kun on kotona ollut.

Limingan luontokeskuksen auringonlasku 4.8.

Hailuodon lautalta

Ensi viikolla on taas uusi lähtö, kauden ensimmäinen kiertue RSO:n kanssa, suuntana Edinburgh Skotlannissa ja Santander Espanjan rannikolla. Reissu kestää viisi päivää eli turnauskestävyys ei joudu suurelle koetukselle. Tai ei ainakaan pitäisi. Nyt toisaalta kuitenkin on aika tiukat pohjat alla, voi olla että väsymys ei siihenkään mennessä vielä ole poisnukuttu...

Äkkiä se kesä kuitenkin meni.