Gone shopping

Hold on to your hats!

Sisustin viime yönä tulevaa uutta asuntoani Ikean sivuilla. Siihen saikin helposti uppoamaan parikin tuntia. Pitäisi vaan päästä mittailemaan seiniä jotta tietäisi kuinka leveitä ja kookkaita asioita sinne voi viedä. Ostoslistalla on ainakin pari lamppua ja ruokapöytä. Kehä kolmosen ihmemaassa se lista hyvinkin mahdollisen melko todennäköisesti pitenee ("Oi, toi on just sellanen ku sopis siihen ja.... ja toi... ja toi.....", "Ne näytti netissäkin tosi kivalta..."). Voi äiti-parkaa joka sinne varmaan mun kanssa päätyy hospailemaan. Tai sitten se on väärä valinta sinne, saa mut kuitenkin yli-innostumaan ja sitten ostan Aivan Liikaa Asioita. Ja Visa pistetään kirjaimellisesti vinkumaan kun luottoraja ylittyy. Noloa. Se, että menee ruokakauppaan täydellä vatsalla, yleensä hillitsee ostohimoa, mutta millä saisi rajoitettua tätä tulevaa käyntiä? Tosta keinostahan ei varmaan siellä oo hyötyä, ellei mene huonekalukauppaan ostamaan ruokaa jota siellä ei ole. Eiku. Häh. Paitsi Ikeassa on, siellähän on ravintolakin! Mutta siis normaaliruokaa. Sehän oliskin hilpeetä jos kassalla sanoisi: "Joo, mulle tulis tää nojatuoli, pesukone ja sit nää broilerin rintafileet." -- Tää on niitä hetkiä kun vieruskaverin pitäisi kohteliaasti ja huomaamattomasti ilmoittaa mulle että nyt on oikea aika olla hiljaa. Nnnyt.

Sormet syyhyää muistakin kuin sisustussyistä (ne on aika kuivat ja kutisevat): uusi altto odottaa Suomessa. Ei ole suurtakaan intoa soittaa vanhaa - saatika sitten kihnuttaa niitä iänikuisia sormiharjoituksia kun tietää joutuvansa tekemään asiat ratkaisevan puolen millin verran eri tavalla uuden kanssa. The New One on hiukan pienempi, helpottanee teknisiä ongelmia. Ei tosin poista niitä kokonaan, bugger... *huoh* 11.3. pääsee tekemään taas lähempää tuttavuutta tämän tulevan elämänkumppanini kanssa. Sitä odotellessa, BIS SPÄTER!!!