Kesäsuunnitelmia

Pitkä radiohiljaisuus taas takana. Tekemistä on riittänyt. Tai sitten ihan vaan rehellistä laiskuutta ja viitsimättömyyttä...

Kesä meneekin pitkälti kvartettipuuhissa, tiedossa on muutamia konsertteja: 3.6. Kymijoen Lohisoitossa, 4.6. Riihimäen kesäkonserteissa, 8.7. Hollolan kirkossa, 15.7. Kuhmon kamarimusiikissa ja 8.8. Tammisaaren kesäkonserteissa.

Lehteenkin oltiin tänään päästy. Jea. Kaikki mainos on tervetullutta!

Hiihtoloma meneillään, eipä oo sukset suihkinu. Klassinen jousi sen sijaan suihkii, meneillään on Kuudennen kerroksen orkesterin - eli uudelta nimeltään Suomalaisen Barokkiorkesterin (en ymmärrä, miksi vaihtaa toimiva ja persoonallinen nimi johonkin noinkin tavalliseen... sitäpaitsi, assosioin heti Suomalaiseen kamariorkesteriin, äh!) - kamarimusiikkiperiodi, viikonloppuna konsertit Allotriassa Helsingissä ja Nya Paviljongenissa Kauniaisissa. Hauskaa pitkästä aikaa rutkutella barokkivehkeillä, ja vielä erittäin pätevässä seurassa.

No niin, tulipahan linkitettyä reilusti, eikun surffaamaan.

Lähiruokavalio

On muuten huomattavan vaikeaa pysyttäytyä kasvisruokavaliossa jos syö sellaisissa paikoissa missä yleensä syön. Tai no, lähinnä tarkoitan Kulttuuritaloa. Käsittämätöntä, minkälaista "kasvisruokaa" siellä tarjotaan - ensinnäkin, sen ruokalajin nimi ruokalistassa on "kasvislisuke", toiseksi, tämän lisukkeen päällä lukee "vain kasvisruokailijoille". Logiikka pettää, pahasti. Missä pääruoka??? Niin, ja kolmanneksi - kasvislisuke on yleensä loppunut ja silloin kun sitä on jäljellä, on se melkoisen epämääräisen makuista. Ehkä sitä juuri siksi onkin jäänyt... Muutenkin Kultsan ruoan taso on laskenut, hetken jaksoi uusi ravintoloitsija yrittää, nyt etenkin syksyllä taso on kuitenkin ollut nolon heikko.

Kasvisruokaan siirtymisen idea tuli Mintulta, tai ennemminkin Mintun esimerkistä maksaa New Yorkin lentonsa takaisin luonnolle syömällä kasvisruokaa puoli vuotta. Lentoliput Phoenixiin nimittäin polttelevat taskussa (tai oikeastaan sähköpostissa...) ja matkaan pääsen 28.12. Ajattelin että ainakin yritän samaa mihin Minttu pystyikin. Toistaiseksi vaikeuksia on ollut. Nimenomaan Kultsalla. Ellei jaksa tehdä joka päivä eväitä, on pakko luopua periaatteesta. Tai ainakin muokata sitä:
Kotona teen vain kasvisruokaa (tämä käy helposti, teinhän sitä käytännössä melkein kokonaisen vuoden Kölnissä).
Ravintolassa pyrin valitsemaan kasvisruokaa (riippuu tietysti ravintolasta, millaisia kasvisruokia on tarjolla, esim. thai-paikassa ei tuota ongelmia kun saa nam-tofucurrya) (niin ja muuten viimeksi teki tiukkaa kun ruokaseura tilasi italialaisessa paikassa vitello tonnatoa..... auts, yksi suosikeista.... pysyin kuitenkin kasviksissa).
Jos tarjolla on vain liha/kalaruokaa, syön sitä (ja toivon sen olevan lähiruokaa).
Parin viikon aikana on tullut syötyä ehkä 6 tai 7 kertaa lihaa/kalaa, siis noin puolet aterioista. Tästä on vielä vähennettävä.

Laitoin aluksi tämän postauksen otsikoksi Kasvisruokavalio, mutta toistaiseksi tämä valio on kyllä vain yritys lähiruokavaliosta. Ehkä myöhempään postaukseen sen voi jo vaihtaa kasvikseksi...


(kylläpäs alkoi tehdä mieli härkäcarpacciota.....)

Where have you been Mrs. Robinson

Ei julkaisua sitten maaliskuun... Hiljaista on ollut. Tai ei oikeastaan, huvitusaste vain ollut jotain muuta kuin aiemmin, ei ole tekstiä syntynyt.

Rso teki kiertueen Saksaan, Itävaltaan ja Kreikkaan. Kaikista niistä parista sadasta kuvasta päätin kuitenkin laittaa tähän vain kaksi, nekin molemmat Innsbruckin mahtavalta puolikkaalta vapaapäivältä, jolloin kiivettiin reilun 2km korkeuteen, pilvien yläpuolelle. Tuona päivänä suuri osa matkalaisista kärähtikin mukavasti... Mutta oli sen arvoista, henkeäsalpaavat näkymät, vielä jos olisi sää ollut kirkas ja pilvet poissa, kaupunki olisi näkynyt myös.

Pilvien alla sijaitsee Innsbruck, kuvauskorkeus 2300m.

Päheet jääpuikot korkeuksissa.

Rso on matkaillut muuallakin, nimittäin kevätpurjehduksella Helsingin edustalla. Tosin tuulta ei ollut, matkavauhti oli melko olematon mutta mukavaa oli, hyvää ruokaa ja seuraa, mikäs siinä lilluessa.

Rso seilaa Helsingin edustalla.

Osallistuakin sai.

Isäkin sai kunnioitettavat 60 vuotta täyteen ja juhlia vietettiin Westerby Gårdissa.

Syntymäpäiväsankari juhlissaan Inkoossa.

Kevään aikana en ole saanut aikaiseksi kokkailla parsaa mutta nyt eilen sen tein kun kylässä oli mukavia ihmisiä. Parsan keittäminen on aina ollut jotenkin pelottava juttu, koskaan oikein ole varma milloin on sopiva kypsyysaste. Tällä kertaa onnistui tosi hyvin. Onneksi.

Parsaa, parmesania ja voikastiketta...

Kvartetin toiminta saatu käyntiin, uudet kuvat kehissä ja pari konserttia tiedossa: 5.7. Hauholla ja 6.11. Helsingissä. Lisää odotellaan, ainakin innostusta tekemiseen riittää.

Quadrion: Jussi Vähälä, Elina Vähälä, Maaria Leino & minä

Tällaista tällä hetkellä. Sadetta. Harjoitteluintoa odotellessa. Lomaa on juhannukseen asti eli nyt sitä aikaa reenaamiselle olisi, jostain sen on kohta tultava, muuten tulee kiire.

Levykauppa - parempi levykauppa - Stupido Shop

Maijan syytä. Kaikki on Maijan syytä. Vaikka ihan itse suostuin kauppaan sisään astumaan ja ihan itse valitsin ne kaikki 5 levyä mitkä päädyin ostamaan. Silti, Maijan syytä. Stupido Shop vaan on hyvä levykauppa, ei voi muuta sanoa, aina sieltä löytyy aarteita. Ja halvalla. Nyt ne siirtyy parhaillaan koneelle, eka levy eli Pepe & Paradisen Niin vähän on aikaa soi jo, lisäksi mukaan tarttui mm. Maria Gasolinaa ja ruotsalaista pehmopoppia.

Onneksi palkkapäivä on tiedossa ensi viikon alussa, muuten varat olisi vähissä kiertueelle torstaina lähtiessä... KELA muisti mua monen muun opiskelijan ja entisen sellaisen joukossa ja vaati takaisin opintotukia vuodelta 2007 (jotka olin siis itse unohtanut oma-aloitteisesti palauttaa ennen kuin summaan lisättiin korot mukaan......) reilun 1600€ edestä. Jipii. Sinne meni melkein koko Lahden keikkapalkka.

Ja kiertue: RSO lähtee reissuun, tiedossa Saksa, Itävalta ja Kreikka. Pituutta matkalla on 10 päivää ja tahti on tiuha, onneksi pääsiäisviikko heti perään on vapaata. Siis omista töistä. Taas oon onnellisesti saanut täytettyä sitä kuitenkin kaikella muulla sälällä. Koskaan en opi.

Benin

Uusi kirja luettujen listaan, pitkästä aikaa. Ja oli hauska huomata, että Sinnemäki oli sitä Beninissä, Villa Karossa kirjoittanut. Sinne meistäkin osa lähtee marraskuussa, tuli jo infoa kaikenlaisista rokotus- ym. asioista. Benin on muuten matkakohde josta Minttukin on kateellinen! Tosin hän on sentään käynyt Afrikassa, hiukan eri olosuhteissa kuitenkin kuin mihin me ollaan menossa. Tai no, kuulostaa siltä kuin meillä olisi jotenkin luksusolot - epäilenpä että melko leiriolosuhteisiin täytyy varautua. Mutta se on toisaalta hauskaa! Soitinasioita täytyynee kuitenkin miettiä, ilmasto on todella erilainen ja konsertit on ulkoilmalavalla...

Beninistä tulee muuten eteläisin paikka missä olen koskaan käynyt (tai piti kyllä hetki miettiä... mutta kyllä se niin taitaa olla).

Palaneen käryä. Taas.

Rangaistus tulee jo ennen kuin on edes maistanut juuri leipomiansa pullia - uuni hyökkää päälle ja käräyttää rystysiä. Ehkä joku yrittää sanoa mulle ettei saisi syödä pullaa, saati sitten leipoa niitä. Ei onneksi kovin pahasti kärähtänyt mutta on ikävässä kohdassa palovamma kun siitä kohtaa iho liikkuu paljolti, etenkin soittaessa... (taas yksi syy enemmän syödä ulkona...)

Käsien turvallisuus oli tänään töissäkin mielessä kun naapurikakkosviulisti huitaisi vauhdilla jousensa omaan jousikäden kämmeneeni. Ei siinäkään hassusti käynyt (onneksi) mutta mietti vain että kuinka pahasti tuollainen voisi vaurioittaa (sairasloman kuva kiiltelee silmissä), etenkin jos on kovinkin voimallinen paatoskohta meneillään ja kyseessä joku eläytyvä taiteilija, poveria riittänee. Itsekin joskus vahingossa (en ihan vieläkään tosin käsitä miten onnistuinkin niin tekemään) huitaisin oman jouseni vauhdilla viereisen pultin kollegan korvaan. Kyllä, korvaan. Sattui kuulemma aika hyvin.

Hyviä uutisia kvartetti-rintamallakin: Saimme ensikonserttimme Soiva Akatemia-sarjaan ensi kaudelle. Säästyy siis paljon omia rahoja konsertin järjestämisessä - tilavuokrat, mainokset ym. kulut voi unohtaa, onneksi. Tarkempaa konserttipäivää ei vielä ole päätetty mutta yritetään saada sitä syksylle 2009. Ja primaksemme Elina oli saanut kollegansa kanssa aivan mielettömän hienon apurahan uuden viulukoulun perustamiseen! Mahtavaa.

Paluu omiin riveihin odottaa sunnuntaina. Hämmentävää. Mutta silti hurjan mukavaa. Ei tarvitse tuhlata päiviä autossa ja junassa istumiseen enää. Ja saa nukkua aamulla pidempään, parasta.

Auts, krunts,krunts

Yhtä kokemusta taas rikkaampi. Punkteeraus, tuo poskiontelotulehduksen tukosten pikainen poistaja! Tosin, joku roipe onteloon jäi kun veden paineellakaan ei ulos mahtunut. Toivottavasti antibiootit, nenäsuihkeet ja vesihöyry auttaa asiaan... Mutta tosiaan, yllättävän vähän sattui, olin jotenkin pelännyt pahempaa. Ainoa mikä puistattaa jälkikäteen oli se rutina kun ruston läpi työnnettiin voimalla neula molempiin sieraimiin. Brrr. Jospa tämä kuukauden sairasteluputki nyt sitten jo loppuisi. On päässyt laihtumaankin, jopa 4kg. Ehkä siihen on vaikuttanut muitakin asioita, hyvin mahdollista. Ihan kivahan se toisaalta on mahtua vaatteisiinsa paremmin...

Oma-alotteista rustojen rusauttelua, jo 80-luvulla!

Tuli tylsän ja yksinäisen illan iloksi pari päivää sitten skannailtua vanhoja valokuviakin digimuotoon. Tosin vain muutamia, ja niissäkin vierähti tovi... (johtuuko sitten mun skannerin käyttö-nevariudesta vai mistä, mutta hidasta oli...)

Lahti-sompailu alkaa taas maanantaina, tiedossa mm. Ahon Hyönteissinfoniaa. Ei innosta. Tavallaan kyllä kaduttaa että tuli täytettyä tämän vuoden hiihtoloma kokonaan kaikella ylimääräisellä, nyt tuntuu siltä että olisi voinut viettää ihan oikeatakin lomaa, edes muutaman päivän. Nyt se loma kutistui viikonlopuksi josta toisena päivänä tuskaili poskionteloita ja harjoitteli alttoviulismia... Että se siitä lomasta... Mutta kävin kuitenkin kerran hiihtämässä! (jonka takia ne ontelot varmaan tulehtuikin...)