Poks ja terveisiä Tukholmasta

5oo:n kävijän raja rikki.

-Kuka täällä oikein käy? Keitä te ootte? Ja mikä tärkeintä: Ketä kiinnostaa? (Paitsi äitiä.)

-Kiva kuitenkin että tulitte taas lukemaan, ei mene huono huumori ja päätön tarinointi täysin hukkaan.

Tukholman reissu takana päin, konsertti meni hyvin (myös ne pilipalit laivalla, pumppasin tosin tyylikkäästi kerran) ja yleisö tykkäsi. Oli hyvä sääkin kävellä kaupungilla. Pitkästä aikaa. Viimeksi taisin käydä 2002 tai -03. Pitää mennä taas uudestaan, on se sen verran kiva paikka.

Helsinki mereltä



Suomenlinnaa

Berwaldhallen - konserttisali

Klasari-julkkis

Ottaakohan kukaan muu itsestään niin paljon kuvia kuin minä...

Satuinpas hyvään aikaan ottamaan kuvan. Nää kaartilaiset oli muutenkin paljon rennompia kuin suomalaiset kollegansa, ne sentään liikkui ja seisoi jopa lonkkalevossa.

Niin kuin arvelinkin, laivalla tuli syötyä. Paljon. Kalaa puolen vuoden annos kerrallaan, seuraavan kerran voikin sitten vetää niitä jouluna.

Tukholmasta paluun jälkeen oli ohjelmassa Amerikan laiva: Lännen-Jukka ja Dirk Powell Band Huvila-teltassa. Todella hyvä keikka, kunnon meininki ja kadehdittavan hyvät kantri-viulistit. Ja kun ne soitti paria muutakin soitinta - ei voi käsittää miten jotkut on multi-instrumentalisteja ja vieläpä hyviä.

Perjantain 6 tunnin poppislevy-taustojen levytyksen jälkeen jaksoi illalla mennä vielä Taiteiden yöhön, tosin vain siihen Strange Fruit- esitykseen. Joka oli vähän pettymys, odotukset oli liian korkealla suuren mainostuksen takia. Tai kivaltahan se näyttää kun heiluu tikun nokassa mutta mitä muuta siinä sitten oli... Hurjasti väkeä oli liikkeellä katsomassa nimenomaan tätä ja kahta muuta samaa esitystä.

Nyt on harjoitteluangsti: huomenna alkaa taas uudet kappaleet ja stemmat ei ole helppoja. Yleensäkin uuden musiikin lukemiseen ja harjoittelemiseen menee mulla kauan. Ehkä siihenkin olisi olemassa joku helppo systeemi. Kukaan ei vaan ole kertonut. Mikäs siinä, mennään pitkän kaavan mukaan. Taas.