Jokapäiväinen kakkuni

Päivän sää.

Pesin ikkunat kolme viikkoa sitten, nyt ne näyttää taas likaiselta. Tämän päivän "sadetta vaakatasossa"- säällä oli ehkä asiaan osuutta. Tuuli tässä sisäpihallakin oli aika kova, parvekekukatkin taisivat kärsiä vahinkoja. "Kukat" ovat tainneet nähdä parhaat päivänsä jo aikoja sitten. Epäilen että ne on parvekkeelle laittanut viime vuokralaista edeltävä asukas (vähintään 4 vuotta sitten!). Mutta toisaalta, en ole ikinä nähnyt niin vanhoja kasveja (kuolleita siis) eli en edes tiedä miltä niiden pitäisi näyttää. Ainakin niiden kastelu on hoidettu. Liiankin hyvin, liian myöhään.

Pisteitä kartalla.

Niille tiedoksi joilla ei ole hajuakaan missä Johannisstrasse 43-45 (en osaa laittaa sitä tupla-ässää.... grrrr) sijaitsee. Aika lähellä rautatieasemaa on punainen piste - koti. Keltainen piste kuvan yläreunassa - koulu. Ei pitkä matka. (Klikkaa kuvaa niin näet paremmin uudessa ikkunassa.)

Ja koulurakennus: arkkitehtuurin lahja maailmalle.

Betonibunkkeri.

Koulun lattiat on sellaista hauskaa kuplamuovin näköistä mattoa. Mutta nämä kuplat ei räjähtele yhtä kivasti. Koulun omilta sivuilta saattaa löytyä parempiakin kuvia. Huonekorkeus on matala ja harjoituskopeissa ei ole ikkunoita. Eikun anteeksi, onhan niissä: ylöspäin! Ja sekin lasi on huurrutettu. Kaikki kopit kyllä on sijoitettu niin että yksi seinä on myös koko rakennuksen ulkoseinää, mahdollisuus oli myös oikeisiin ikkunoihin. Jonkun tosi hyvä idea laittaa ne kattoon!

Muusikon (Vai koiran? Ulvonnan lähdettä ei aina erota) koppi.

Ja tältä se itse koppi näyttää sisältä, matkaa seinästä seinään ei kovin montaa metriä ole. Tällä kertaa oli tuuria: Kopissa oli sekä teline että tuoli. Nyt kannattaisi lotota, I feel so lucky.