Eniten ärsyttää kaikki

Mikä siinä on, että joskus vaan puolikas sana tai katse saattaa aiheuttaa suurta ärtymystä mussa? Tänään taas ihan säälittävän pienistä asioista alkanut kiehumaan sisäisesti. Tyhmää. Ja kun kyseessä ei edes ole tuttujen ihmisten kesken kommunikointi vaan uusien ensitapaaminen... Muutenkin on kyllä viime aikoina kiukkua ja harmitusta riittänyt. Saisi jo loppua, ei kellään ole enää kivaa, mulla kaikista vähiten.

Veikkolan konsertti meni mainiosti, oli mukavaa vaihtelua ja virkistävää soitella kavereiden kanssa ja nauttia muiden perhe-elämästä. Huomasinpa senkin, että pidän enemmän pikkupojista kuin pikkutytöistä. Siis ihan kiltisti tarkoitan. Ne vaan on suloisempia kuin tytöt. Mikäs siinä on herätessä kun 1,5 v Totti paijaa, tökkii ja kikattaa samassa sängyssä.

Taidettiinpa Veikkolassa illanvieton lomassa puolivahingossa perustaa kvartettikin parin tunnin uusien kvartettikollegoiden etsinnän jälkeen. Innolla odotan toimintamme alkua, kiva että pitkästä aikaa olisi jotain vakituisempaa kamarimusiikkia.

Tour de Länsi-Uusimaa taitaa toteutua: sunnuntaina rullailen Vihtiin, otan Mintun matkaan ja poljetaan Ahtolaan. Päivä 2 sisältää sitten Ahtola-Hki välin. Yhteensä kilometrejä kertynee n. 180. Tosin, maanantaiksi on taidettu luvata sadetta. Täytyy toivoa ettei niin kuitenkaan ole. Muuten pitää tulla äiteen kyydissä ja pyörä telineessä tuo viimeinen väli. Sormet ja varpaat on ristissä. Tämä tour - toisin kuin esikuvansa Tour de France - sallii dopingin käytön, tervetuloa mukaan Duenas, Beltran ja Ricco.

Masters of Music and Stockmann

Lauantaina juhlittiin Vuokkoa Veikkolassa, musiikin maisterin paperit lävähti samana päivänä kun mullekin.

Maisteri Ristiluoma (ei keskity näköjään), Maisteri Luolaja ja Maisteri Iivari

Ahtolassa tuli vietettyä koko viikonloppu. Isä oli hankkinut jopa uuden hienon biologisen torjunta-aseen, kiitos Ruotsin armeijan, meille ehkä jää pari pensaallista viinimarjoja... heheh...

Ase ja ammukset

Huolimatta laiminlyönnistä, ruusu jaksaa kukkia

Apilamatto

Taas takaisin kaupungissa. Prison Breakin ensimmäinen tuotantokausi on pyörinyt aktiivisesti koneella, katsoin jo toisen kauden myyntihintoja netistä, pitänee tilata jottei pääse syntymään minkäänlaista taukoa mun sohvaperunoitumiseen. Tosin huomenna ja keskiviikkona tulee taukoa katseluun - Veikkolassa soitellaan Mozartin huilukvartettoja mukavassa porukassa, konsertti on keskiviikkona, sitten taas takaisin kaupunkiin. Tai tuun varmaan yöksi kotiin, bussilla kun matka on puolisen tuntia ja vielä pääsee matkakortin opiskelijahinnoillakin...

Eniten ärsyttää kyllä kaikki mutta noista opiskelijahinnoista: Siinähän on säästänyt ihan kamalan paljon rahaa kun on saanut kaikkia alennuksia! Täytyy hamstrata niin pitkälle kun kehtaa kaikkia konserttilippuja ynnä muuta vielä kun ehtii ennen elokuun loppua jolloin kortin voimassaoloaika menee umpeen.

And talking about ärsytys - Stockmannille ei enää saa mitään tavistiliä perustettua, nyt pitää ottaa joku hiton MasterCard-sävellys. Äh! Tai onhan siellä vielä se käteiskorttimahdollisuuskin olemassa. No, kunhan en huijaa itseäni käyttämällä kahta luottokorttia yhteensä liikaa... VISAn kanssa on joten kuten pysynyt vielä laskuissa mutta jos tuokin nyt sitten lisätään siihen päälle... Velkavankeus kutsuu... Ja minkä ihmeen takia luottokorttihakemuksessa kysytään naimasäätyä!!! Tarviiko siitä muistuttaa siinäkin yhteydessä...

-Ärripurrimurmurmur. Ja vähän kiukkua vielä päälle.-

Ja nyt niitä "muita juttuja"

Urpoklubin varasihteeri ilmoittautuu. Edellisen postin otsikko lupasi muutakin kuin Kiina-juttua. Eipä tullut. On hiukan hajamielinen ollut viime aikoina, hyvänä esimerkkinä ehkä tällä viikolla hienosti sössitty pastalounas Spaghetteriassa: Edessä on annos johon haluan lisätä parmesania päälle - enkös sitten kaada vesikannusta suoraan lautaselle... Missä meni vikaan?! Ajattelinko mä samaan aikaan kaatavani lisää vettä lasiin vai miksi tämä hupsista? Is weird. Tai sitten vaan ihan normaalia, itseni tuntien. No, joka tapauksessa, tätä Mr. Bean-tyyppistä episodia tietysti seurasi se ympärille pälyily, eihän kukaan vaan huomannut. Onneksi salissa oli vain tosi nälkäisiä ihmisiä, ei niitä kiinnostanut mun pastakastikkeen laimentamiset tippaakaan (heheh, tippaakaan... grow up...).

Mutta siis niihin muihin juttuihin: Juhannus meni mukavasti Kurussa, uusissa maisemissa. Lähinnä satoi, mutta seura oli hauskaa.

Juhannusaatonaattoilta

Bug control

Käväistiinpä Ruovedellä, myös kirkolla kääntymässä

Juhannuksen jälkeinen aika on mennyt ensin harjoitellessa ja sitten esiintyessä Sysmän Suvisoitossa. Kiva olla festarilla jossa on paljon kavereita, ei tylsisty vaikka olisi Sysmän kokoisessa paikassa yli viikon. Sysmästä lähtiessä tuli kotimatkalla mutka Hattulan kohdalla ja piti päästä fanittamaan lisää kavereita kirkkoon, jossa soittivat osana Hauhon festaria. Aivan mahtava veto!

Sysmän Lada-kokoontumisajot

Festivaalin taiteellinen vaikutelma, viulisti Minna Pesola (hihiiihiii)

Tällä viikolla on jo Tuusulan meininkiä maisteltu parien harjoitusten muodossa, jatkoa sitten festareilla. Nyt tihrustan Ahtolassa koneen ruutua (kun ei huvita hakea jatkojohtoa että saisi mahtumaan pistorasiaan sekä laturin että lampun... viitseliäisyyden huippu) ja yritän saada jonkunlaista tolkkua kesäfiiliksiin. Ehkä tässä tämänhetkisessä alakuloisuudessa osasyynä on festarien välinen kuoppa, hektisestä hiljaisuuteen ja takaisin.

Kiina-päivitys ja muita juttuja

Pitkä hiljaisuus.

Kiinan sensuuri iski blogiin ja lupaamani reaaliaikainen päivitys matkasta ei onnistunut kun en päässyt edes lukemaan blogiani (yritys oli kuitenkin päällä joka päivä). Matka sujui mukavasti, kukaan ei sairastunut ja konsertit meni hyvin.


Muutama kuva Pekingin Kielletystä kaupungista:







Sitten päästään jo Guangzhouhun:

Kollega fiilistelee Guangzhoussa

Ja Shanghain vanhaa kaupunkia:

Uusi ja vanha kohtaa

Kavereita Shanghain vanhassa kaupungissa

Päiväunet

Moog-mafian Kiinan jaosto

Beijing - päivä 1

Vuorokausi rytmi aivan sekaisin. Lennolla en nukkunut juurikaan ja nyt melko lyhyiden yöunien jälkeen (kello täällä puoli 7 aamulla) valmiina lähtemään aamupalalle, sieltä Kiellettyyn kaupunkiin ja katselemaan paikkoja, shoppailemaan myös.

Sää on kummallinen: eilen käytiin saapumisen jälkeen Kiinan muurilla kiipeilemässä, silloin tuli jonkun verran vettä (jälkeenpäin ajatellen se oli tihuttamistakun vertasi tulevaan...) ja matkalla bussissa takaisin Pekingiin alkoi hillitön rankkasade. Vettä kaduilla nilkkoihin asti ja ukkonen jyrisi. Täksi päiväksi on luvattu samanlaista mutta vielä ei ainakaan sada (kaatamalla) eikä kuulu taivaalta mitään. Taivas muuten ei näy. Joko se johtuu saasteista tai sitten vaan on tosi tosi pilvistä... Kuulemma melkein aina täällä on tällaista harmaata. Sinänsä kiva kun lämpöä oli eilenkin siinä 30 tienoilla, jos vielä aurinko paahtaisi päälle niin olisi aika tukalaa olla.

Tänään ohjelmassa on vapaata iltapäivään asti jolloin lähdetään reeneihin, konserttisalilla vietetään loppuilta ja konsertin jälkeen hotellilla on järjestetty jonkin sortin vastaanotto. Voi olla, että väsymys iskee viimeistään silloin.

Perjantain klo 11 ruuhkaa Pekingissä. Arki on harmaa...

Olympia-areena. Hurja näky. Linnun pesä nimeltään.

Kiinan muurin ensi askeleita.
Jaksoin kiivetä S:n yläpäähän, siellä alkoi huimata niin pahasti että oli pakko laskeutua alas. Ja väsyneillä jaloilla ei ollut mitään tekemistä asian kanssa...

I climbed the Great Wall.

Made in China

Lähtö koittaa illalla, vielä on pakkaaminen ja tarpeellisten tavaroiden hankinta kesken... No, onhan mulla vielä viisi tuntia aikaa kentälle lähtöön. Ettei jäisi viime tippaan!

Kova miettiminen että mitä ottaa mukaan - mahdollisimman vähän tietysti kun suunnitelmissa on ostoskella paikan päältä vaikka ja mitä. Mutta se, mitä ottaa lähtiessä mukaan, voisko olla vaikeampaa valita... Kun pitäähän kaikkien ylä- ja alaosavaihtoehtojen olla synkronoitavissa toisiinsa (siis tietysti...) niin joutuu ihan tosissaan miettimään. Ja kengät! Kun pitää olla keikkakengät, sandaalit ja sit vielä varmaan tennarit. Vai pitääkö? Aargh!!!

Toistaiseksi pakkailu vaikuttaa hyvältä; lähtömäärä pysynee suunnilleen samana kuin Nykiin lähtiessä, eli alle puolet normaalikokoisesta matkalaukusta. On sitten tilaa tuoda ne kaikki aidot ja vähemmän aidot tavarat Suomeen. Hmm. Pitäisikö sittenkin ottaa se kaikista suurin laukku? Siinä on kyllä vaarana että kilot menee reilusti yli, ovat kuulemma Kiinan sisäisillä lennoilla tarkkoja painosta. Ehkä mä pärjään tällä...

Ensimmäistä kertaa lähtee läppärikin reissuun (nyt kun on oikeasti tuon kannettava- kriteerin täyttävä kone) joten reissukuulumisia kuvineen on odotettavissa paikan päältä.

Kesä ja ötökät

Viikonloppu Ahtolassa teki hyvää. Paitsi iholle. Tai no, aurinkoa tuli sen verran että rusketusta sain mutta mäkäräisten ja hyttysten hyökkäys tuntuu inhalta kun pitää raapia jalkoja, käsiä ja selkää jatkuvasti. Onneksi niistä ei tule mitään allergisia oireita, se nyt vielä puuttuisi.

Talviturkki tuli heitettyä lauantaina, vielä toukokuun puolella. Veden lämpötila oli suorastaan virkistävät n. 15 astetta. Sitä voi pitää silmällä täällä, naapurin rannan kohdalla kun on tuo ympäristökeskuksen mittari, tulee tieto aivan vierestä niin eiköhän sen olettaisi olevan sama kuin meidän rannassa...

Pihlajatiellä on ollut nyt yli 2 viikkoa ikkunat peitetty muoveilla, märkähiekkapuhallus on käynnissä. Muuten kiva, mutta kun mun ikkunat on kaikki samalla puolella, en pysty mitenkään tuulettamaan raitista ja viileätä ilmaa sisään. Täällä haisee pahalle. Tästä huonosta ilmasta varmaan myös johtuu etten ole oikein nukkunut kunnolla pariin viikkoon. Yllättävää. Väsy on.

Kesähommia pitäisi tehdä, harjoitella. Ehkäpä nyt voisi pari tuntia ahertaa niin sitten saisi loppupäivän viettää kavereiden seurassa. Juu, näinhän täytyy tehdä.