Vau. Rosenkavalier oli mahtava. Vaikkei sattunutkaan Isokoski tai Groop laulamaan tänään. Silti, hurjan hyvä 4 ja 1/2 tuntia Straussia. Väki väheni yleisössä molemmilla pausseilla, pääsin mäkin oikomaan jalkojani rivin reunapaikalle. Oopperatalo on käsittääkseni rakennettu 50-luvulla, johtuneeko siitä mutta yleisön penkkirivien välit ei ole runsaat, pelkäsi tönivänsä naapureita koivillaan. Ei ne onneksi pahemmin ärähdellyt, ainakaan mulle. Viereisen penkin setä murisi kun ovista päästettiin vielä tunti 1. näytöksen alun jälkeen porukkaa sisään tipoittain. "...kann nicht sein..." hammasta purren. Hih.
Saksan kieli on muuten tosi huono kuiskauskieli; ässät ja suhut kuuluu läpi vaikka olisi VAIN joku Straussin ooppera taustalla soimassa, missä Die Feldmarschallin Fürstin Werdenberg parhaillaan sydänsuruisena lavalla luovuttaa rakastajaansa nuoremmalle naiselle. Oi sitä tuskan määrää. No, mutta jos häiritsee liikaa tuommoiset niin ei pitäisi käydä live-esityksiä katsomassa (täytyy aina muistuttaa itseään), ei niissä ikinä oo täysin hiljaista ja "ongelmatonta".
Kaikenlaista muuten sattuu ja tapahtuu konserteissa täällä, väki ramppaa ees taas ja mikä hassuinta: jos joku yskii/niistää/puhuu, niin usein saa osakseen sellaisen kollektiivisen päiden kääntymisen ja paheksuvat ilmeet, joskus jopa shhhhh:it. Suomessa porukka vaan itekseen hiljaa mielessään kauhistelee - joskus katsoo pahalla silmällä - mutta harvemmin mitään tekee asialle. Ei uskalleta. Toukokuussa mä uskalsin, Hebon konsertissa 2 tätiä kehtasivat puhua kesken soiton, oli pakko käydä sanomassa neljännen kappaleen jälkeen että "anteeksi, mutta teidän keskustelunne kuuluu täällä parvella muillekin..." "Ai, ei me kyllä kovaa puhuttu..." Daah. Ihanko tosi.
Saksan kieli on muuten tosi huono kuiskauskieli; ässät ja suhut kuuluu läpi vaikka olisi VAIN joku Straussin ooppera taustalla soimassa, missä Die Feldmarschallin Fürstin Werdenberg parhaillaan sydänsuruisena lavalla luovuttaa rakastajaansa nuoremmalle naiselle. Oi sitä tuskan määrää. No, mutta jos häiritsee liikaa tuommoiset niin ei pitäisi käydä live-esityksiä katsomassa (täytyy aina muistuttaa itseään), ei niissä ikinä oo täysin hiljaista ja "ongelmatonta".
Kaikenlaista muuten sattuu ja tapahtuu konserteissa täällä, väki ramppaa ees taas ja mikä hassuinta: jos joku yskii/niistää/puhuu, niin usein saa osakseen sellaisen kollektiivisen päiden kääntymisen ja paheksuvat ilmeet, joskus jopa shhhhh:it. Suomessa porukka vaan itekseen hiljaa mielessään kauhistelee - joskus katsoo pahalla silmällä - mutta harvemmin mitään tekee asialle. Ei uskalleta. Toukokuussa mä uskalsin, Hebon konsertissa 2 tätiä kehtasivat puhua kesken soiton, oli pakko käydä sanomassa neljännen kappaleen jälkeen että "anteeksi, mutta teidän keskustelunne kuuluu täällä parvella muillekin..." "Ai, ei me kyllä kovaa puhuttu..." Daah. Ihanko tosi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti