Uusia tuttavuuksia

No kyllä kannatti mennä juhannukseksi Brysseliin, tuli kaiken muun kivan ohjelman lisäksi bongattua tämä mies:

Kyllä, se on Sarkozy. Ja nuo kaikki selät: turvamiehiä.

Pieni mies, suuri virka.

Perjantai-illalla tapahtui tämä kohtaaminen Brysselin Sablonissa (Brysselin "Pariisi"), alueella joka on ilmeisesti ranskalaisten suosimaa seutua. EU-huippukokous käynnissä ja Ranskan päämies lintsaa, todistettavasti. Moni tavis pääsi kättelemään ja vaihtamaan pari sanaa, mekin oltiin sillä etäisyydellä (muttei haluttu kätellä) että nähtiin kuinka pieni mies se pressa on, yhtä pitkä kuin Napoleon: 165cm. Siinä on varmaan etunsa; pääsee mm. turvamiesten selkien taakse täysin piiloon (tosin Sarko ei sellaista taida haluta). Kahteen otteeseen seurue pyyhälsi ravintolan vierestä, jälkimmäisellä sattui ohi ajamaan maasturi (tai siis ajoi niitä autoja koko ajan siitä) jonka ikkuna avattiin ja etupenkiltä rouvashenkilö huutaa "Salut Sarko!" (heh). Muutenkin porukka osoitti suosiotaan ja moni kaivoi kamerat ja kännykät (mekin, tietysti!) esiin jotta sai ikuistettua tilanteen. Onhan se kuitenkin aika tunnettu mies, ainakin Euroopassa. Yleensä ottaen koko tilanne oli hiukan hämmentävä. Suomessa kun se ei tunnu "miltään" jos joku poliitikko tai julkimo kävelee kadulla vastaan, se on niin pieni paikka muutenkin. Mutta kun näkee jonkun ulkomaan elävän joka pyörii Suomenkin uutisissa harva se päivä niin onhan se erikoista, pakko myöntää.

Tuli tutustuttua myös belgialaisiin katujuhliin Watermael-Boitsfortissa, musiikki soi ja ihmiset tanssi kadulla pitkälle yöhön. Onneksi ei satanut, tosin en tiedä olisiko se vauhtia hidastanut... Vehnäolutta tuli taas juotua, nam. Ja herkkuja syötyä. Ja NIIN mukavasta seurasta taas nautittua, seuraavaa kertaa ei vielä olekaan tiedossa, enää ei kuitenkaan Kölnistä käsin tule mentyä kun koko aikaa täällä on enää jäljellä 25 päivää. On jo juhannuksen jälkeinen aika, tulipa se nopeasti.